osaamaton

Finnish

Etymology

osata +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈosɑːmɑton/, [ˈo̞s̠ɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): o‧saa‧ma‧ton

Adjective

osaamaton (comparative osaamattomampi, superlative osaamattomin)

1. incompetent, inept, unskillful (not possessing sufficient skills for a given task or job)

Declension

Inflection of osaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		osaamaton	osaamattomat
genitive		osaamattoman	osaamattomien
partitive		osaamatonta	osaamattomia
illative		osaamattomaan	osaamattomiin
		singular	plural
nominative		osaamaton	osaamattomat
accusative	nom.	osaamaton	osaamattomat
	gen.	osaamattoman
genitive		osaamattoman	osaamattomien osaamatontenrare
partitive		osaamatonta	osaamattomia
inessive		osaamattomassa	osaamattomissa
elative		osaamattomasta	osaamattomista
illative		osaamattomaan	osaamattomiin
adessive		osaamattomalla	osaamattomilla
ablative		osaamattomalta	osaamattomilta
allative		osaamattomalle	osaamattomille
essive		osaamattomana	osaamattomina
translative		osaamattomaksi	osaamattomiksi
abessive		osaamattomatta	osaamattomitta
instructive		—	osaamattomin
comitative		—	osaamattomine

Possessive forms of osaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative osaamattomani osaamattomani accusative nom. osaamattomani osaamattomani gen. osaamattomani genitive osaamattomani osaamattomieni osaamatontenirare partitive osaamatontani osaamattomiani inessive osaamattomassani osaamattomissani elative osaamattomastani osaamattomistani illative osaamattomaani osaamattomiini adessive osaamattomallani osaamattomillani ablative osaamattomaltani osaamattomiltani allative osaamattomalleni osaamattomilleni essive osaamattomanani osaamattominani translative osaamattomakseni osaamattomikseni abessive osaamattomattani osaamattomittani instructive — — comitative — osaamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative osaamattomasi osaamattomasi accusative nom. osaamattomasi osaamattomasi gen. osaamattomasi genitive osaamattomasi osaamattomiesi osaamatontesirare partitive osaamatontasi osaamattomiasi inessive osaamattomassasi osaamattomissasi elative osaamattomastasi osaamattomistasi illative osaamattomaasi osaamattomiisi adessive osaamattomallasi osaamattomillasi ablative osaamattomaltasi osaamattomiltasi allative osaamattomallesi osaamattomillesi essive osaamattomanasi osaamattominasi translative osaamattomaksesi osaamattomiksesi abessive osaamattomattasi osaamattomittasi instructive — — comitative — osaamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative osaamattomamme osaamattomamme accusative nom. osaamattomamme osaamattomamme gen. osaamattomamme genitive osaamattomamme osaamattomiemme osaamatontemmerare partitive osaamatontamme osaamattomiamme inessive osaamattomassamme osaamattomissamme elative osaamattomastamme osaamattomistamme illative osaamattomaamme osaamattomiimme adessive osaamattomallamme osaamattomillamme ablative osaamattomaltamme osaamattomiltamme allative osaamattomallemme osaamattomillemme essive osaamattomanamme osaamattominamme translative osaamattomaksemme osaamattomiksemme abessive osaamattomattamme osaamattomittamme instructive — — comitative — osaamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative osaamattomanne osaamattomanne accusative nom. osaamattomanne osaamattomanne gen. osaamattomanne genitive osaamattomanne osaamattomienne osaamatontennerare partitive osaamatontanne osaamattomianne inessive osaamattomassanne osaamattomissanne elative osaamattomastanne osaamattomistanne illative osaamattomaanne osaamattomiinne adessive osaamattomallanne osaamattomillanne ablative osaamattomaltanne osaamattomiltanne allative osaamattomallenne osaamattomillenne essive osaamattomananne osaamattominanne translative osaamattomaksenne osaamattomiksenne abessive osaamattomattanne osaamattomittanne instructive — — comitative — osaamattominenne third-person possessor singular plural nominative osaamattomansa osaamattomansa accusative nom. osaamattomansa osaamattomansa gen. osaamattomansa genitive osaamattomansa osaamattomiensa osaamatontensarare partitive osaamatontaan osaamatontansa osaamattomiaan osaamattomiansa inessive osaamattomassaan osaamattomassansa osaamattomissaan osaamattomissansa elative osaamattomastaan osaamattomastansa osaamattomistaan osaamattomistansa illative osaamattomaansa osaamattomiinsa adessive osaamattomallaan osaamattomallansa osaamattomillaan osaamattomillansa ablative osaamattomaltaan osaamattomaltansa osaamattomiltaan osaamattomiltansa allative osaamattomalleen osaamattomallensa osaamattomilleen osaamattomillensa essive osaamattomanaan osaamattomanansa osaamattominaan osaamattominansa translative osaamattomakseen osaamattomaksensa osaamattomikseen osaamattomiksensa abessive osaamattomattaan osaamattomattansa osaamattomittaan osaamattomittansa instructive — — comitative — osaamattomineen osaamattominensa

Synonyms

• ammattitaidoton

Antonyms

• osaava, taitava

Derived terms

• osaamattomuus