pikkarain

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish pikkarainen and Karelian pikkaraini.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpikːɑrɑi̯ne/, [ˈpikːərəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpikːɑrɑi̯n/, [ˈpikːɑrɑi̯n]
• Rhymes: -ikːɑrɑi̯n
• Hyphenation: pik‧ka‧rain

Adjective

pikkarain (comparative pikkaraisemp)

1. tiny, little
   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:

     Joka luetun sanomuksen jälest tehkää pikkarain piätös.

     After each read sentence, take a short pause.

   • 2008, “Läkkäämmä omal viisii [We're speaking [our] own way]”, in Inkeri‎^[1], volume 4, number 69, St. Petersburg, page 12:

     Miä en tiije mitä siin oli maaherra, miä olin pikkarain.

     I don't know what official was there, I was very young.

Declension

Declension of pikkarain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	pikkarain	pikkaraiset
genitive	pikkaraisen	pikkaraisiin
partitive	pikkaraista, pikkaraist	pikkaraisia
illative	pikkaraisee	pikkaraisii
inessive	pikkaraisees	pikkaraisiis
elative	pikkaraisest	pikkaraisist
allative	pikkaraiselle	pikkaraisille
adessive	pikkaraiseel	pikkaraisiil
ablative	pikkaraiselt	pikkaraisilt
translative	pikkaraiseks	pikkaraisiks
essive	pikkaraisenna, pikkaraiseen	pikkaraisinna, pikkaraisiin
exessive1)	pikkaraisent	pikkaraisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• pikkuruikkuin, pikkaraikkoin, pikkaraikkuin, pikkaruikkuin, pikkuruiskuin

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 407