polyteistinen

Finnish

Etymology

poly- +‎ teistinen; polyteisti +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpolyˌtei̯stinen/, [ˈpo̞lyˌt̪e̞i̯s̠tine̞n]
• Rhymes: -eistinen
• Syllabification^(key): po‧ly‧teis‧ti‧nen

Adjective

polyteistinen (comparative polyteistisempi, superlative polyteistisin)

1. polytheistic

Declension

Inflection of polyteistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		polyteistinen	polyteistiset
genitive		polyteistisen	polyteististen polyteistisien
partitive		polyteististä	polyteistisiä
illative		polyteistiseen	polyteistisiin
		singular	plural
nominative		polyteistinen	polyteistiset
accusative	nom.	polyteistinen	polyteistiset
	gen.	polyteistisen
genitive		polyteistisen	polyteististen polyteistisien
partitive		polyteististä	polyteistisiä
inessive		polyteistisessä	polyteistisissä
elative		polyteistisestä	polyteistisistä
illative		polyteistiseen	polyteistisiin
adessive		polyteistisellä	polyteistisillä
ablative		polyteistiseltä	polyteistisiltä
allative		polyteistiselle	polyteistisille
essive		polyteistisenä	polyteistisinä
translative		polyteistiseksi	polyteistisiksi
abessive		polyteistisettä	polyteistisittä
instructive		—	polyteistisin
comitative		—	polyteistisine

Possessive forms of polyteistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative polyteistiseni polyteistiseni accusative nom. polyteistiseni polyteistiseni gen. polyteistiseni genitive polyteistiseni polyteististeni polyteistisieni partitive polyteististäni polyteistisiäni inessive polyteistisessäni polyteistisissäni elative polyteistisestäni polyteistisistäni illative polyteistiseeni polyteistisiini adessive polyteistiselläni polyteistisilläni ablative polyteistiseltäni polyteistisiltäni allative polyteistiselleni polyteistisilleni essive polyteistisenäni polyteistisinäni translative polyteistisekseni polyteistisikseni abessive polyteistisettäni polyteistisittäni instructive — — comitative — polyteistisineni second-person singular possessor singular plural nominative polyteistisesi polyteistisesi accusative nom. polyteistisesi polyteistisesi gen. polyteistisesi genitive polyteistisesi polyteististesi polyteistisiesi partitive polyteististäsi polyteistisiäsi inessive polyteistisessäsi polyteistisissäsi elative polyteistisestäsi polyteistisistäsi illative polyteistiseesi polyteistisiisi adessive polyteistiselläsi polyteistisilläsi ablative polyteistiseltäsi polyteistisiltäsi allative polyteistisellesi polyteistisillesi essive polyteistisenäsi polyteistisinäsi translative polyteistiseksesi polyteistisiksesi abessive polyteistisettäsi polyteistisittäsi instructive — — comitative — polyteistisinesi first-person plural possessor singular plural nominative polyteistisemme polyteistisemme accusative nom. polyteistisemme polyteistisemme gen. polyteistisemme genitive polyteistisemme polyteististemme polyteistisiemme partitive polyteististämme polyteistisiämme inessive polyteistisessämme polyteistisissämme elative polyteistisestämme polyteistisistämme illative polyteistiseemme polyteistisiimme adessive polyteistisellämme polyteistisillämme ablative polyteistiseltämme polyteistisiltämme allative polyteistisellemme polyteistisillemme essive polyteistisenämme polyteistisinämme translative polyteistiseksemme polyteistisiksemme abessive polyteistisettämme polyteistisittämme instructive — — comitative — polyteistisinemme second-person plural possessor singular plural nominative polyteistisenne polyteistisenne accusative nom. polyteistisenne polyteistisenne gen. polyteistisenne genitive polyteistisenne polyteististenne polyteistisienne partitive polyteististänne polyteistisiänne inessive polyteistisessänne polyteistisissänne elative polyteistisestänne polyteistisistänne illative polyteistiseenne polyteistisiinne adessive polyteistisellänne polyteistisillänne ablative polyteistiseltänne polyteistisiltänne allative polyteistisellenne polyteistisillenne essive polyteistisenänne polyteistisinänne translative polyteistiseksenne polyteistisiksenne abessive polyteistisettänne polyteistisittänne instructive — — comitative — polyteistisinenne third-person possessor singular plural nominative polyteistisensä polyteistisensä accusative nom. polyteistisensä polyteistisensä gen. polyteistisensä genitive polyteistisensä polyteististensä polyteistisiensä partitive polyteististään polyteististänsä polyteistisiään polyteistisiänsä inessive polyteistisessään polyteistisessänsä polyteistisissään polyteistisissänsä elative polyteistisestään polyteistisestänsä polyteistisistään polyteistisistänsä illative polyteistiseensä polyteistisiinsä adessive polyteistisellään polyteistisellänsä polyteistisillään polyteistisillänsä ablative polyteistiseltään polyteistiseltänsä polyteistisiltään polyteistisiltänsä allative polyteistiselleen polyteistisellensä polyteistisilleen polyteistisillensä essive polyteistisenään polyteistisenänsä polyteistisinään polyteistisinänsä translative polyteistisekseen polyteistiseksensä polyteistisikseen polyteistisiksensä abessive polyteistisettään polyteistisettänsä polyteistisittään polyteistisittänsä instructive — — comitative — polyteistisineen polyteistisinensä

Antonyms

• monoteistinen

Related terms

• polyteismi
• polyteisti

Further reading

• “polyteistinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03