renkku

Finnish

Etymology

From Swedish kränka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈreŋkːu/, [ˈre̞ŋkːu]
• Rhymes: -eŋkːu
• Syllabification^(key): renk‧ku

Noun

renkku (dialectal)

1. stool
2. sawbuck

Declension

Inflection of renkku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		renkku	renkut
genitive		renkun	renkkujen
partitive		renkkua	renkkuja
illative		renkkuun	renkkuihin
		singular	plural
nominative		renkku	renkut
accusative	nom.	renkku	renkut
	gen.	renkun
genitive		renkun	renkkujen
partitive		renkkua	renkkuja
inessive		renkussa	renkuissa
elative		renkusta	renkuista
illative		renkkuun	renkkuihin
adessive		renkulla	renkuilla
ablative		renkulta	renkuilta
allative		renkulle	renkuille
essive		renkkuna	renkkuina
translative		renkuksi	renkuiksi
abessive		renkutta	renkuitta
instructive		—	renkuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of renkku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative renkkuni renkkuni accusative nom. renkkuni renkkuni gen. renkkuni genitive renkkuni renkkujeni partitive renkkuani renkkujani inessive renkussani renkuissani elative renkustani renkuistani illative renkkuuni renkkuihini adessive renkullani renkuillani ablative renkultani renkuiltani allative renkulleni renkuilleni essive renkkunani renkkuinani translative renkukseni renkuikseni abessive renkuttani renkuittani instructive — — comitative — renkkuineni second-person singular possessor singular plural nominative renkkusi renkkusi accusative nom. renkkusi renkkusi gen. renkkusi genitive renkkusi renkkujesi partitive renkkuasi renkkujasi inessive renkussasi renkuissasi elative renkustasi renkuistasi illative renkkuusi renkkuihisi adessive renkullasi renkuillasi ablative renkultasi renkuiltasi allative renkullesi renkuillesi essive renkkunasi renkkuinasi translative renkuksesi renkuiksesi abessive renkuttasi renkuittasi instructive — — comitative — renkkuinesi first-person plural possessor singular plural nominative renkkumme renkkumme accusative nom. renkkumme renkkumme gen. renkkumme genitive renkkumme renkkujemme partitive renkkuamme renkkujamme inessive renkussamme renkuissamme elative renkustamme renkuistamme illative renkkuumme renkkuihimme adessive renkullamme renkuillamme ablative renkultamme renkuiltamme allative renkullemme renkuillemme essive renkkunamme renkkuinamme translative renkuksemme renkuiksemme abessive renkuttamme renkuittamme instructive — — comitative — renkkuinemme second-person plural possessor singular plural nominative renkkunne renkkunne accusative nom. renkkunne renkkunne gen. renkkunne genitive renkkunne renkkujenne partitive renkkuanne renkkujanne inessive renkussanne renkuissanne elative renkustanne renkuistanne illative renkkuunne renkkuihinne adessive renkullanne renkuillanne ablative renkultanne renkuiltanne allative renkullenne renkuillenne essive renkkunanne renkkuinanne translative renkuksenne renkuiksenne abessive renkuttanne renkuittanne instructive — — comitative — renkkuinenne third-person possessor singular plural nominative renkkunsa renkkunsa accusative nom. renkkunsa renkkunsa gen. renkkunsa genitive renkkunsa renkkujensa partitive renkkuaan renkkuansa renkkujaan renkkujansa inessive renkussaan renkussansa renkuissaan renkuissansa elative renkustaan renkustansa renkuistaan renkuistansa illative renkkuunsa renkkuihinsa adessive renkullaan renkullansa renkuillaan renkuillansa ablative renkultaan renkultansa renkuiltaan renkuiltansa allative renkulleen renkullensa renkuilleen renkuillensa essive renkkunaan renkkunansa renkkuinaan renkkuinansa translative renkukseen renkuksensa renkuikseen renkuiksensa abessive renkuttaan renkuttansa renkuittaan renkuittansa instructive — — comitative — renkkuineen renkkuinensa

Derived terms

compounds

• renkkusilta