riitauttaa

Finnish

Etymology

riita +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːtɑutːɑːˣ/, [ˈriːt̪ɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Syllabification^(key): rii‧ta‧ut‧taa

Verb

riitauttaa

1. (transitive, law) to challenge or contest a decision

Conjugation

Inflection of riitauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitautan	en riitauta	1st sing.	olen riitauttanut	en ole riitauttanut
2nd sing.		riitautat	et riitauta	2nd sing.	olet riitauttanut	et ole riitauttanut
3rd sing.		riitauttaa	ei riitauta	3rd sing.	on riitauttanut	ei ole riitauttanut
1st plur.		riitautamme	emme riitauta	1st plur.	olemme riitauttaneet	emme ole riitauttaneet
2nd plur.		riitautatte	ette riitauta	2nd plur.	olette riitauttaneet	ette ole riitauttaneet
3rd plur.		riitauttavat	eivät riitauta	3rd plur.	ovat riitauttaneet	eivät ole riitauttaneet
passive		riitautetaan	ei riitauteta	passive	on riitautettu	ei ole riitautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitautin	en riitauttanut	1st sing.	olin riitauttanut	en ollut riitauttanut
2nd sing.		riitautit	et riitauttanut	2nd sing.	olit riitauttanut	et ollut riitauttanut
3rd sing.		riitautti	ei riitauttanut	3rd sing.	oli riitauttanut	ei ollut riitauttanut
1st plur.		riitautimme	emme riitauttaneet	1st plur.	olimme riitauttaneet	emme olleet riitauttaneet
2nd plur.		riitautitte	ette riitauttaneet	2nd plur.	olitte riitauttaneet	ette olleet riitauttaneet
3rd plur.		riitauttivat	eivät riitauttaneet	3rd plur.	olivat riitauttaneet	eivät olleet riitauttaneet
passive		riitautettiin	ei riitautettu	passive	oli riitautettu	ei ollut riitautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitauttaisin	en riitauttaisi	1st sing.	olisin riitauttanut	en olisi riitauttanut
2nd sing.		riitauttaisit	et riitauttaisi	2nd sing.	olisit riitauttanut	et olisi riitauttanut
3rd sing.		riitauttaisi	ei riitauttaisi	3rd sing.	olisi riitauttanut	ei olisi riitauttanut
1st plur.		riitauttaisimme	emme riitauttaisi	1st plur.	olisimme riitauttaneet	emme olisi riitauttaneet
2nd plur.		riitauttaisitte	ette riitauttaisi	2nd plur.	olisitte riitauttaneet	ette olisi riitauttaneet
3rd plur.		riitauttaisivat	eivät riitauttaisi	3rd plur.	olisivat riitauttaneet	eivät olisi riitauttaneet
passive		riitautettaisiin	ei riitautettaisi	passive	olisi riitautettu	ei olisi riitautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riitauta	älä riitauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riitauttakoon	älköön riitauttako	3rd sing.	olkoon riitauttanut	älköön olko riitauttanut
1st plur.		riitauttakaamme	älkäämme riitauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		riitauttakaa	älkää riitauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riitauttakoot	älkööt riitauttako	3rd plur.	olkoot riitauttaneet	älkööt olko riitauttaneet
passive		riitautettakoon	älköön riitautettako	passive	olkoon riitautettu	älköön olko riitautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitauttanen	en riitauttane	1st sing.	lienen riitauttanut	en liene riitauttanut
2nd sing.		riitauttanet	et riitauttane	2nd sing.	lienet riitauttanut	et liene riitauttanut
3rd sing.		riitauttanee	ei riitauttane	3rd sing.	lienee riitauttanut	ei liene riitauttanut
1st plur.		riitauttanemme	emme riitauttane	1st plur.	lienemme riitauttaneet	emme liene riitauttaneet
2nd plur.		riitauttanette	ette riitauttane	2nd plur.	lienette riitauttaneet	ette liene riitauttaneet
3rd plur.		riitauttanevat	eivät riitauttane	3rd plur.	lienevät riitauttaneet	eivät liene riitauttaneet
passive		riitautettaneen	ei riitautettane	passive	lienee riitautettu	ei liene riitautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riitauttaa		present	riitauttava	riitautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitauttaakseni riitauttaaksemme 2nd riitauttaaksesi riitauttaaksenne 3rd riitauttaakseen riitauttaaksensa		past	riitauttanut	riitautettu
2nd	inessive2	riitauttaessa	riitautettaessa	agent3	riitauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitauttaessani riitauttaessamme 2nd riitauttaessasi riitauttaessanne 3rd riitauttaessaan riitauttaessansa		negative	riitauttamaton
	instructive	riitauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form riitauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	riitauttamassa	—
	elative	riitauttamasta	—
	illative	riitauttamaan	—
	adessive	riitauttamalla	—
	abessive	riitauttamatta	—
	instructive	riitauttaman	riitautettaman
4th4	verbal noun	riitauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitauttamaisillani riitauttamaisillamme 2nd riitauttamaisillasi riitauttamaisillanne 3rd riitauttamaisillaan riitauttamaisillansa

Further reading

• “riitauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03