seisaus

FinnishEdit

EtymologyEdit

seisa- +‎ -us

NounEdit

seisaus

  1. halt, stoppage, standstill

DeclensionEdit

Inflection of seisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative seisaus seisaukset
genitive seisauksen seisausten
seisauksien
partitive seisausta seisauksia
illative seisaukseen seisauksiin
singular plural
nominative seisaus seisaukset
accusative nom. seisaus seisaukset
gen. seisauksen
genitive seisauksen seisausten
seisauksien
partitive seisausta seisauksia
inessive seisauksessa seisauksissa
elative seisauksesta seisauksista
illative seisaukseen seisauksiin
adessive seisauksella seisauksilla
ablative seisaukselta seisauksilta
allative seisaukselle seisauksille
essive seisauksena seisauksina
translative seisaukseksi seisauksiksi
instructive seisauksin
abessive seisauksetta seisauksitta
comitative seisauksineen
Possessive forms of seisaus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person seisaukseni seisauksemme
2nd person seisauksesi seisauksenne
3rd person seisauksensa

Derived termsEdit

AnagramsEdit