sokeltaa

Finnish

Etymology 1

From sok- +‎ -eltaa; probably a sound-symbolic blend of solkottaa (or solkata) and jokeltaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsokeltɑːˣ/, [ˈs̠o̞k̟e̞l̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -okeltɑː
• Syllabification^(key): so‧kel‧taa

Verb

sokeltaa

1. (intransitive) to slur one's words

   "Huh, mikäs siinä, hih, hihih...", sokelsi Lea, joka tunsi olonsa hieman sekavaksi.

   "Huh, what'll we do there, heehee..." slurred Lea, who felt a bit confused.

Conjugation

Inflection of sokeltaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokellan	en sokella	1st sing.	olen sokeltanut	en ole sokeltanut
2nd sing.		sokellat	et sokella	2nd sing.	olet sokeltanut	et ole sokeltanut
3rd sing.		sokeltaa	ei sokella	3rd sing.	on sokeltanut	ei ole sokeltanut
1st plur.		sokellamme	emme sokella	1st plur.	olemme sokeltaneet	emme ole sokeltaneet
2nd plur.		sokellatte	ette sokella	2nd plur.	olette sokeltaneet	ette ole sokeltaneet
3rd plur.		sokeltavat	eivät sokella	3rd plur.	ovat sokeltaneet	eivät ole sokeltaneet
passive		sokelletaan	ei sokelleta	passive	on sokellettu	ei ole sokellettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokelsin	en sokeltanut	1st sing.	olin sokeltanut	en ollut sokeltanut
2nd sing.		sokelsit	et sokeltanut	2nd sing.	olit sokeltanut	et ollut sokeltanut
3rd sing.		sokelsi	ei sokeltanut	3rd sing.	oli sokeltanut	ei ollut sokeltanut
1st plur.		sokelsimme	emme sokeltaneet	1st plur.	olimme sokeltaneet	emme olleet sokeltaneet
2nd plur.		sokelsitte	ette sokeltaneet	2nd plur.	olitte sokeltaneet	ette olleet sokeltaneet
3rd plur.		sokelsivat	eivät sokeltaneet	3rd plur.	olivat sokeltaneet	eivät olleet sokeltaneet
passive		sokellettiin	ei sokellettu	passive	oli sokellettu	ei ollut sokellettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeltaisin	en sokeltaisi	1st sing.	olisin sokeltanut	en olisi sokeltanut
2nd sing.		sokeltaisit	et sokeltaisi	2nd sing.	olisit sokeltanut	et olisi sokeltanut
3rd sing.		sokeltaisi	ei sokeltaisi	3rd sing.	olisi sokeltanut	ei olisi sokeltanut
1st plur.		sokeltaisimme	emme sokeltaisi	1st plur.	olisimme sokeltaneet	emme olisi sokeltaneet
2nd plur.		sokeltaisitte	ette sokeltaisi	2nd plur.	olisitte sokeltaneet	ette olisi sokeltaneet
3rd plur.		sokeltaisivat	eivät sokeltaisi	3rd plur.	olisivat sokeltaneet	eivät olisi sokeltaneet
passive		sokellettaisiin	ei sokellettaisi	passive	olisi sokellettu	ei olisi sokellettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sokella	älä sokella	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sokeltakoon	älköön sokeltako	3rd sing.	olkoon sokeltanut	älköön olko sokeltanut
1st plur.		sokeltakaamme	älkäämme sokeltako	1st plur.	—	—
2nd plur.		sokeltakaa	älkää sokeltako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sokeltakoot	älkööt sokeltako	3rd plur.	olkoot sokeltaneet	älkööt olko sokeltaneet
passive		sokellettakoon	älköön sokellettako	passive	olkoon sokellettu	älköön olko sokellettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sokeltanen	en sokeltane	1st sing.	lienen sokeltanut	en liene sokeltanut
2nd sing.		sokeltanet	et sokeltane	2nd sing.	lienet sokeltanut	et liene sokeltanut
3rd sing.		sokeltanee	ei sokeltane	3rd sing.	lienee sokeltanut	ei liene sokeltanut
1st plur.		sokeltanemme	emme sokeltane	1st plur.	lienemme sokeltaneet	emme liene sokeltaneet
2nd plur.		sokeltanette	ette sokeltane	2nd plur.	lienette sokeltaneet	ette liene sokeltaneet
3rd plur.		sokeltanevat	eivät sokeltane	3rd plur.	lienevät sokeltaneet	eivät liene sokeltaneet
passive		sokellettaneen	ei sokellettane	passive	lienee sokellettu	ei liene sokellettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sokeltaa		present	sokeltava	sokellettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeltaakseni sokeltaaksemme 2nd sokeltaaksesi sokeltaaksenne 3rd sokeltaakseen sokeltaaksensa		past	sokeltanut	sokellettu
2nd	inessive2	sokeltaessa	sokellettaessa	agent3	sokeltama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeltaessani sokeltaessamme 2nd sokeltaessasi sokeltaessanne 3rd sokeltaessaan sokeltaessansa		negative	sokeltamaton
	instructive	sokeltaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form sokeltaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	sokeltamassa	—
	elative	sokeltamasta	—
	illative	sokeltamaan	—
	adessive	sokeltamalla	—
	abessive	sokeltamatta	—
	instructive	sokeltaman	sokellettaman
4th4	verbal noun	sokeltaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sokeltamaisillani sokeltamaisillamme 2nd sokeltamaisillasi sokeltamaisillanne 3rd sokeltamaisillaan sokeltamaisillansa

Synonyms

• sopertaa
• sönkätä
• sönköttää

Derived terms

• sokellus

Further reading

• “sokeltaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsokeltɑː/, [ˈs̠o̞k̟e̞l̪t̪ɑ̝ː]
• Rhymes: -okeltɑː
• Syllabification^(key): so‧kel‧taa

Verb

sokeltaa

1. third-person singular present indicative of sokeltaa