sopimaton

Finnish

Etymology

sopia (“to suit, agree, fit”) +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsopimɑton/, [ˈs̠o̞piˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): so‧pi‧ma‧ton

Adjective

sopimaton (comparative sopimattomampi, superlative sopimattomin)

1. inappropriate, improper, unbecoming (not in accordance with standards of behaviour)

   sopimaton kielenkäyttö ― improper language

   Häntä syytettiin upseerille ja herrasmiehelle sopimattomasta käytöksestä.

   He was accused of conduct unbecoming an officer and a gentleman.

2. unsuitable, inappropriate, unfit, inconvenient (not fit or appropriate for some purpose, not convenient)

   Hän saapui sopimattomaan aikaan.

   She arrived at an inconvenient time.

   tehtävään sopimaton työntekijä ― an unsuitable worker for the job

Declension

Inflection of sopimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		sopimaton	sopimattomat
genitive		sopimattoman	sopimattomien
partitive		sopimatonta	sopimattomia
illative		sopimattomaan	sopimattomiin
		singular	plural
nominative		sopimaton	sopimattomat
accusative	nom.	sopimaton	sopimattomat
	gen.	sopimattoman
genitive		sopimattoman	sopimattomien sopimatontenrare
partitive		sopimatonta	sopimattomia
inessive		sopimattomassa	sopimattomissa
elative		sopimattomasta	sopimattomista
illative		sopimattomaan	sopimattomiin
adessive		sopimattomalla	sopimattomilla
ablative		sopimattomalta	sopimattomilta
allative		sopimattomalle	sopimattomille
essive		sopimattomana	sopimattomina
translative		sopimattomaksi	sopimattomiksi
instructive		—	sopimattomin
abessive		sopimattomatta	sopimattomitta
comitative		—	sopimattomine

Possessive forms of sopimaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative sopimattomani sopimattomani accusative nom. sopimattomani sopimattomani gen. sopimattomani genitive sopimattomani sopimattomieni sopimatontenirare partitive sopimatontani sopimattomiani inessive sopimattomassani sopimattomissani elative sopimattomastani sopimattomistani illative sopimattomaani sopimattomiini adessive sopimattomallani sopimattomillani ablative sopimattomaltani sopimattomiltani allative sopimattomalleni sopimattomilleni essive sopimattomanani sopimattominani translative sopimattomakseni sopimattomikseni instructive — — abessive sopimattomattani sopimattomittani comitative — sopimattomineni second-person singular possessor singular plural nominative sopimattomasi sopimattomasi accusative nom. sopimattomasi sopimattomasi gen. sopimattomasi genitive sopimattomasi sopimattomiesi sopimatontesirare partitive sopimatontasi sopimattomiasi inessive sopimattomassasi sopimattomissasi elative sopimattomastasi sopimattomistasi illative sopimattomaasi sopimattomiisi adessive sopimattomallasi sopimattomillasi ablative sopimattomaltasi sopimattomiltasi allative sopimattomallesi sopimattomillesi essive sopimattomanasi sopimattominasi translative sopimattomaksesi sopimattomiksesi instructive — — abessive sopimattomattasi sopimattomittasi comitative — sopimattominesi first-person plural possessor singular plural nominative sopimattomamme sopimattomamme accusative nom. sopimattomamme sopimattomamme gen. sopimattomamme genitive sopimattomamme sopimattomiemme sopimatontemmerare partitive sopimatontamme sopimattomiamme inessive sopimattomassamme sopimattomissamme elative sopimattomastamme sopimattomistamme illative sopimattomaamme sopimattomiimme adessive sopimattomallamme sopimattomillamme ablative sopimattomaltamme sopimattomiltamme allative sopimattomallemme sopimattomillemme essive sopimattomanamme sopimattominamme translative sopimattomaksemme sopimattomiksemme instructive — — abessive sopimattomattamme sopimattomittamme comitative — sopimattominemme second-person plural possessor singular plural nominative sopimattomanne sopimattomanne accusative nom. sopimattomanne sopimattomanne gen. sopimattomanne genitive sopimattomanne sopimattomienne sopimatontennerare partitive sopimatontanne sopimattomianne inessive sopimattomassanne sopimattomissanne elative sopimattomastanne sopimattomistanne illative sopimattomaanne sopimattomiinne adessive sopimattomallanne sopimattomillanne ablative sopimattomaltanne sopimattomiltanne allative sopimattomallenne sopimattomillenne essive sopimattomananne sopimattominanne translative sopimattomaksenne sopimattomiksenne instructive — — abessive sopimattomattanne sopimattomittanne comitative — sopimattominenne third-person possessor singular plural nominative sopimattomansa sopimattomansa accusative nom. sopimattomansa sopimattomansa gen. sopimattomansa genitive sopimattomansa sopimattomiensa sopimatontensarare partitive sopimatontaan sopimatontansa sopimattomiaan sopimattomiansa inessive sopimattomassaan sopimattomassansa sopimattomissaan sopimattomissansa elative sopimattomastaan sopimattomastansa sopimattomistaan sopimattomistansa illative sopimattomaansa sopimattomiinsa adessive sopimattomallaan sopimattomallansa sopimattomillaan sopimattomillansa ablative sopimattomaltaan sopimattomaltansa sopimattomiltaan sopimattomiltansa allative sopimattomalleen sopimattomallensa sopimattomilleen sopimattomillensa essive sopimattomanaan sopimattomanansa sopimattominaan sopimattominansa translative sopimattomakseen sopimattomaksensa sopimattomikseen sopimattomiksensa instructive — — abessive sopimattomattaan sopimattomattansa sopimattomittaan sopimattomittansa comitative — sopimattomineen sopimattominensa

Derived terms

• sopimattomasti
• sopimattomuus

Participle

sopimaton

1. negative participle of sopia