tavoittelu

Finnish

Etymology

tavoitella +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtɑʋoi̯tːelu/, [ˈt̪ɑ̝ʋo̞i̯t̪ˌt̪e̞lu]
• Rhymes: -elu
• Syllabification^(key): ta‧voit‧te‧lu

Noun

tavoittelu

1. seeking, striving after
2. trying to grab, catch or reach

Declension

Inflection of tavoittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		tavoittelu	tavoittelut
genitive		tavoittelun	tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten
partitive		tavoittelua	tavoitteluja tavoitteluita
illative		tavoitteluun	tavoitteluihin
		singular	plural
nominative		tavoittelu	tavoittelut
accusative	nom.	tavoittelu	tavoittelut
	gen.	tavoittelun
genitive		tavoittelun	tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten
partitive		tavoittelua	tavoitteluja tavoitteluita
inessive		tavoittelussa	tavoitteluissa
elative		tavoittelusta	tavoitteluista
illative		tavoitteluun	tavoitteluihin
adessive		tavoittelulla	tavoitteluilla
ablative		tavoittelulta	tavoitteluilta
allative		tavoittelulle	tavoitteluille
essive		tavoitteluna	tavoitteluina
translative		tavoitteluksi	tavoitteluiksi
abessive		tavoittelutta	tavoitteluitta
instructive		—	tavoitteluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tavoittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tavoitteluni tavoitteluni accusative nom. tavoitteluni tavoitteluni gen. tavoitteluni genitive tavoitteluni tavoittelujeni tavoitteluideni tavoitteluitteni partitive tavoitteluani tavoittelujani tavoitteluitani inessive tavoittelussani tavoitteluissani elative tavoittelustani tavoitteluistani illative tavoitteluuni tavoitteluihini adessive tavoittelullani tavoitteluillani ablative tavoittelultani tavoitteluiltani allative tavoittelulleni tavoitteluilleni essive tavoittelunani tavoitteluinani translative tavoittelukseni tavoitteluikseni abessive tavoitteluttani tavoitteluittani instructive — — comitative — tavoitteluineni second-person singular possessor singular plural nominative tavoittelusi tavoittelusi accusative nom. tavoittelusi tavoittelusi gen. tavoittelusi genitive tavoittelusi tavoittelujesi tavoitteluidesi tavoitteluittesi partitive tavoitteluasi tavoittelujasi tavoitteluitasi inessive tavoittelussasi tavoitteluissasi elative tavoittelustasi tavoitteluistasi illative tavoitteluusi tavoitteluihisi adessive tavoittelullasi tavoitteluillasi ablative tavoittelultasi tavoitteluiltasi allative tavoittelullesi tavoitteluillesi essive tavoittelunasi tavoitteluinasi translative tavoitteluksesi tavoitteluiksesi abessive tavoitteluttasi tavoitteluittasi instructive — — comitative — tavoitteluinesi first-person plural possessor singular plural nominative tavoittelumme tavoittelumme accusative nom. tavoittelumme tavoittelumme gen. tavoittelumme genitive tavoittelumme tavoittelujemme tavoitteluidemme tavoitteluittemme partitive tavoitteluamme tavoittelujamme tavoitteluitamme inessive tavoittelussamme tavoitteluissamme elative tavoittelustamme tavoitteluistamme illative tavoitteluumme tavoitteluihimme adessive tavoittelullamme tavoitteluillamme ablative tavoittelultamme tavoitteluiltamme allative tavoittelullemme tavoitteluillemme essive tavoittelunamme tavoitteluinamme translative tavoitteluksemme tavoitteluiksemme abessive tavoitteluttamme tavoitteluittamme instructive — — comitative — tavoitteluinemme second-person plural possessor singular plural nominative tavoittelunne tavoittelunne accusative nom. tavoittelunne tavoittelunne gen. tavoittelunne genitive tavoittelunne tavoittelujenne tavoitteluidenne tavoitteluittenne partitive tavoitteluanne tavoittelujanne tavoitteluitanne inessive tavoittelussanne tavoitteluissanne elative tavoittelustanne tavoitteluistanne illative tavoitteluunne tavoitteluihinne adessive tavoittelullanne tavoitteluillanne ablative tavoittelultanne tavoitteluiltanne allative tavoittelullenne tavoitteluillenne essive tavoittelunanne tavoitteluinanne translative tavoitteluksenne tavoitteluiksenne abessive tavoitteluttanne tavoitteluittanne instructive — — comitative — tavoitteluinenne third-person possessor singular plural nominative tavoittelunsa tavoittelunsa accusative nom. tavoittelunsa tavoittelunsa gen. tavoittelunsa genitive tavoittelunsa tavoittelujensa tavoitteluidensa tavoitteluittensa partitive tavoitteluaan tavoitteluansa tavoittelujaan tavoitteluitaan tavoittelujansa tavoitteluitansa inessive tavoittelussaan tavoittelussansa tavoitteluissaan tavoitteluissansa elative tavoittelustaan tavoittelustansa tavoitteluistaan tavoitteluistansa illative tavoitteluunsa tavoitteluihinsa adessive tavoittelullaan tavoittelullansa tavoitteluillaan tavoitteluillansa ablative tavoittelultaan tavoittelultansa tavoitteluiltaan tavoitteluiltansa allative tavoittelulleen tavoittelullensa tavoitteluilleen tavoitteluillensa essive tavoittelunaan tavoittelunansa tavoitteluinaan tavoitteluinansa translative tavoittelukseen tavoitteluksensa tavoitteluikseen tavoitteluiksensa abessive tavoitteluttaan tavoitteluttansa tavoitteluittaan tavoitteluittansa instructive — — comitative — tavoitteluineen tavoitteluinensa

Derived terms

compounds

• sensaationtavoittelu
• voitontavoittelu

 

Further reading

• “tavoittelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03