FinnishEdit

EtymologyEdit

Borrowed from Proto-Germanic *dōgiz (see *dōg-) and further derived with +‎ -io.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈtuo̯kio/, [ˈt̪uo̞̯kio̞]
  • Rhymes: -uokio
  • Syllabification: tuo‧ki‧o

NounEdit

tuokio

  1. moment, jiffy
    tuossa tuokiossa
    in a moment, in a jiffy

DeclensionEdit

Inflection of tuokio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative tuokio tuokiot
genitive tuokion tuokioiden
tuokioitten
partitive tuokiota tuokioita
illative tuokioon tuokioihin
singular plural
nominative tuokio tuokiot
accusative nom. tuokio tuokiot
gen. tuokion
genitive tuokion tuokioiden
tuokioitten
partitive tuokiota tuokioita
inessive tuokiossa tuokioissa
elative tuokiosta tuokioista
illative tuokioon tuokioihin
adessive tuokiolla tuokioilla
ablative tuokiolta tuokioilta
allative tuokiolle tuokioille
essive tuokiona tuokioina
translative tuokioksi tuokioiksi
instructive tuokioin
abessive tuokiotta tuokioitta
comitative tuokioineen
Possessive forms of tuokio (type valtio)
possessor singular plural
1st person tuokioni tuokiomme
2nd person tuokiosi tuokionne
3rd person tuokionsa