turnaus

FinnishEdit

EtymologyEdit

From Swedish turnering, made more native with the -us suffix. Ultimately from Old French tornoiier.

NounEdit

turnaus

  1. (sports) A tournament.

DeclensionEdit

Inflection of turnaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative turnaus turnaukset
genitive turnauksen turnausten
turnauksien
partitive turnausta turnauksia
illative turnaukseen turnauksiin
singular plural
nominative turnaus turnaukset
accusative nom. turnaus turnaukset
gen. turnauksen
genitive turnauksen turnausten
turnauksien
partitive turnausta turnauksia
inessive turnauksessa turnauksissa
elative turnauksesta turnauksista
illative turnaukseen turnauksiin
adessive turnauksella turnauksilla
ablative turnaukselta turnauksilta
allative turnaukselle turnauksille
essive turnauksena turnauksina
translative turnaukseksi turnauksiksi
instructive turnauksin
abessive turnauksetta turnauksitta
comitative turnauksineen
Possessive forms of turnaus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person turnaukseni turnauksemme
2nd person turnauksesi turnauksenne
3rd person turnauksensa

See alsoEdit

AnagramsEdit