työntyminen
Finnish edit
Etymology edit
Pronunciation edit
Noun edit
työntyminen
- verbal noun of työntyä
- pushing oneself
- penetrating
Declension edit
Inflection of työntyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | työntyminen | työntymiset | ||
genitive | työntymisen | työntymisten työntymisien | ||
partitive | työntymistä | työntymisiä | ||
illative | työntymiseen | työntymisiin | ||
singular | plural | |||
nominative | työntyminen | työntymiset | ||
accusative | nom. | työntyminen | työntymiset | |
gen. | työntymisen | |||
genitive | työntymisen | työntymisten työntymisien | ||
partitive | työntymistä | työntymisiä | ||
inessive | työntymisessä | työntymisissä | ||
elative | työntymisestä | työntymisistä | ||
illative | työntymiseen | työntymisiin | ||
adessive | työntymisellä | työntymisillä | ||
ablative | työntymiseltä | työntymisiltä | ||
allative | työntymiselle | työntymisille | ||
essive | työntymisenä | työntymisinä | ||
translative | työntymiseksi | työntymisiksi | ||
abessive | työntymisettä | työntymisittä | ||
instructive | — | työntymisin | ||
comitative | See the possessive forms below. |