third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
työrauhavelvoitteensa
|
työrauhavelvoitteensa
|
accusative
|
nom.
|
työrauhavelvoitteensa
|
työrauhavelvoitteensa
|
gen.
|
työrauhavelvoitteensa
|
genitive
|
työrauhavelvoitteensa
|
työrauhavelvoitteidensa työrauhavelvoitteittensa
|
partitive
|
työrauhavelvoitettaan työrauhavelvoitettansa
|
työrauhavelvoitteitaan työrauhavelvoitteitansa
|
inessive
|
työrauhavelvoitteessaan työrauhavelvoitteessansa
|
työrauhavelvoitteissaan työrauhavelvoitteissansa
|
elative
|
työrauhavelvoitteestaan työrauhavelvoitteestansa
|
työrauhavelvoitteistaan työrauhavelvoitteistansa
|
illative
|
työrauhavelvoitteeseensa
|
työrauhavelvoitteisiinsa työrauhavelvoitteihinsa
|
adessive
|
työrauhavelvoitteellaan työrauhavelvoitteellansa
|
työrauhavelvoitteillaan työrauhavelvoitteillansa
|
ablative
|
työrauhavelvoitteeltaan työrauhavelvoitteeltansa
|
työrauhavelvoitteiltaan työrauhavelvoitteiltansa
|
allative
|
työrauhavelvoitteelleen työrauhavelvoitteellensa
|
työrauhavelvoitteilleen työrauhavelvoitteillensa
|
essive
|
työrauhavelvoitteenaan työrauhavelvoitteenansa
|
työrauhavelvoitteinaan työrauhavelvoitteinansa
|
translative
|
työrauhavelvoitteekseen työrauhavelvoitteeksensa
|
työrauhavelvoitteikseen työrauhavelvoitteiksensa
|
abessive
|
työrauhavelvoitteettaan työrauhavelvoitteettansa
|
työrauhavelvoitteittaan työrauhavelvoitteittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
työrauhavelvoitteineen työrauhavelvoitteinensa
|