tyytyminen
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
edittyytyminen
- verbal noun of tyytyä
- contenting oneself for, settling for
Declension
editInflection of tyytyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tyytyminen | tyytymiset | |
genitive | tyytymisen | tyytymisten tyytymisien | |
partitive | tyytymistä | tyytymisiä | |
illative | tyytymiseen | tyytymisiin | |
singular | plural | ||
nominative | tyytyminen | tyytymiset | |
accusative | nom. | tyytyminen | tyytymiset |
gen. | tyytymisen | ||
genitive | tyytymisen | tyytymisten tyytymisien | |
partitive | tyytymistä | tyytymisiä | |
inessive | tyytymisessä | tyytymisissä | |
elative | tyytymisestä | tyytymisistä | |
illative | tyytymiseen | tyytymisiin | |
adessive | tyytymisellä | tyytymisillä | |
ablative | tyytymiseltä | tyytymisiltä | |
allative | tyytymiselle | tyytymisille | |
essive | tyytymisenä | tyytymisinä | |
translative | tyytymiseksi | tyytymisiksi | |
abessive | tyytymisettä | tyytymisittä | |
instructive | — | tyytymisin | |
comitative | See the possessive forms below. |