vaakkua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vaakkudak, of onomatopoeic origin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑːkːuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ːkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑːkːuɑ
• Syllabification^(key): vaak‧ku‧a

Verb

vaakkua

1. to caw
2. to quack

Conjugation

Inflection of vaakkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaakun	en vaaku	1st sing.	olen vaakkunut	en ole vaakkunut
2nd sing.		vaakut	et vaaku	2nd sing.	olet vaakkunut	et ole vaakkunut
3rd sing.		vaakkuu	ei vaaku	3rd sing.	on vaakkunut	ei ole vaakkunut
1st plur.		vaakumme	emme vaaku	1st plur.	olemme vaakkuneet	emme ole vaakkuneet
2nd plur.		vaakutte	ette vaaku	2nd plur.	olette vaakkuneet	ette ole vaakkuneet
3rd plur.		vaakkuvat	eivät vaaku	3rd plur.	ovat vaakkuneet	eivät ole vaakkuneet
passive		vaakutaan	ei vaakuta	passive	on vaakuttu	ei ole vaakuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaakuin	en vaakkunut	1st sing.	olin vaakkunut	en ollut vaakkunut
2nd sing.		vaakuit	et vaakkunut	2nd sing.	olit vaakkunut	et ollut vaakkunut
3rd sing.		vaakkui	ei vaakkunut	3rd sing.	oli vaakkunut	ei ollut vaakkunut
1st plur.		vaakuimme	emme vaakkuneet	1st plur.	olimme vaakkuneet	emme olleet vaakkuneet
2nd plur.		vaakuitte	ette vaakkuneet	2nd plur.	olitte vaakkuneet	ette olleet vaakkuneet
3rd plur.		vaakkuivat	eivät vaakkuneet	3rd plur.	olivat vaakkuneet	eivät olleet vaakkuneet
passive		vaakuttiin	ei vaakuttu	passive	oli vaakuttu	ei ollut vaakuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaakkuisin	en vaakkuisi	1st sing.	olisin vaakkunut	en olisi vaakkunut
2nd sing.		vaakkuisit	et vaakkuisi	2nd sing.	olisit vaakkunut	et olisi vaakkunut
3rd sing.		vaakkuisi	ei vaakkuisi	3rd sing.	olisi vaakkunut	ei olisi vaakkunut
1st plur.		vaakkuisimme	emme vaakkuisi	1st plur.	olisimme vaakkuneet	emme olisi vaakkuneet
2nd plur.		vaakkuisitte	ette vaakkuisi	2nd plur.	olisitte vaakkuneet	ette olisi vaakkuneet
3rd plur.		vaakkuisivat	eivät vaakkuisi	3rd plur.	olisivat vaakkuneet	eivät olisi vaakkuneet
passive		vaakuttaisiin	ei vaakuttaisi	passive	olisi vaakuttu	ei olisi vaakuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaaku	älä vaaku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaakkukoon	älköön vaakkuko	3rd sing.	olkoon vaakkunut	älköön olko vaakkunut
1st plur.		vaakkukaamme	älkäämme vaakkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaakkukaa	älkää vaakkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaakkukoot	älkööt vaakkuko	3rd plur.	olkoot vaakkuneet	älkööt olko vaakkuneet
passive		vaakuttakoon	älköön vaakuttako	passive	olkoon vaakuttu	älköön olko vaakuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaakkunen	en vaakkune	1st sing.	lienen vaakkunut	en liene vaakkunut
2nd sing.		vaakkunet	et vaakkune	2nd sing.	lienet vaakkunut	et liene vaakkunut
3rd sing.		vaakkunee	ei vaakkune	3rd sing.	lienee vaakkunut	ei liene vaakkunut
1st plur.		vaakkunemme	emme vaakkune	1st plur.	lienemme vaakkuneet	emme liene vaakkuneet
2nd plur.		vaakkunette	ette vaakkune	2nd plur.	lienette vaakkuneet	ette liene vaakkuneet
3rd plur.		vaakkunevat	eivät vaakkune	3rd plur.	lienevät vaakkuneet	eivät liene vaakkuneet
passive		vaakuttaneen	ei vaakuttane	passive	lienee vaakuttu	ei liene vaakuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaakkua		present	vaakkuva	vaakuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaakkuakseni vaakkuaksemme 2nd vaakkuaksesi vaakkuaksenne 3rd vaakkuakseen vaakkuaksensa		past	vaakkunut	vaakuttu
2nd	inessive2	vaakkuessa	vaakuttaessa	agent4	vaakkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaakkuessani vaakkuessamme 2nd vaakkuessasi vaakkuessanne 3rd vaakkuessaan vaakkuessansa		negative	vaakkumaton
	instructive	vaakkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vaakkumassa	—
	elative	vaakkumasta	—
	illative	vaakkumaan	—
	adessive	vaakkumalla	—
	abessive	vaakkumatta	—
	instructive	vaakkuman	vaakuttaman
4th3	verbal noun	vaakkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaakkumaisillani vaakkumaisillamme 2nd vaakkumaisillasi vaakkumaisillanne 3rd vaakkumaisillaan vaakkumaisillansa

Derived terms

• vaakkuminen

 

See also

• kaakattaa
• kotkottaa

Further reading

• “vaakkua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04