vakiintua

Finnish

Etymology

vaki- +‎ -intua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑkiːntuɑˣ/, [ˈʋɑ̝k̟iːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): va‧kiin‧tu‧a

Verb

vakiintua

1. (intransitive) To become established, become a standard

Conjugation

Inflection of vakiintua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakiinnun	en vakiinnu	1st sing.	olen vakiintunut	en ole vakiintunut
2nd sing.		vakiinnut	et vakiinnu	2nd sing.	olet vakiintunut	et ole vakiintunut
3rd sing.		vakiintuu	ei vakiinnu	3rd sing.	on vakiintunut	ei ole vakiintunut
1st plur.		vakiinnumme	emme vakiinnu	1st plur.	olemme vakiintuneet	emme ole vakiintuneet
2nd plur.		vakiinnutte	ette vakiinnu	2nd plur.	olette vakiintuneet	ette ole vakiintuneet
3rd plur.		vakiintuvat	eivät vakiinnu	3rd plur.	ovat vakiintuneet	eivät ole vakiintuneet
passive		vakiinnutaan	ei vakiinnuta	passive	on vakiinnuttu	ei ole vakiinnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakiinnuin	en vakiintunut	1st sing.	olin vakiintunut	en ollut vakiintunut
2nd sing.		vakiinnuit	et vakiintunut	2nd sing.	olit vakiintunut	et ollut vakiintunut
3rd sing.		vakiintui	ei vakiintunut	3rd sing.	oli vakiintunut	ei ollut vakiintunut
1st plur.		vakiinnuimme	emme vakiintuneet	1st plur.	olimme vakiintuneet	emme olleet vakiintuneet
2nd plur.		vakiinnuitte	ette vakiintuneet	2nd plur.	olitte vakiintuneet	ette olleet vakiintuneet
3rd plur.		vakiintuivat	eivät vakiintuneet	3rd plur.	olivat vakiintuneet	eivät olleet vakiintuneet
passive		vakiinnuttiin	ei vakiinnuttu	passive	oli vakiinnuttu	ei ollut vakiinnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakiintuisin	en vakiintuisi	1st sing.	olisin vakiintunut	en olisi vakiintunut
2nd sing.		vakiintuisit	et vakiintuisi	2nd sing.	olisit vakiintunut	et olisi vakiintunut
3rd sing.		vakiintuisi	ei vakiintuisi	3rd sing.	olisi vakiintunut	ei olisi vakiintunut
1st plur.		vakiintuisimme	emme vakiintuisi	1st plur.	olisimme vakiintuneet	emme olisi vakiintuneet
2nd plur.		vakiintuisitte	ette vakiintuisi	2nd plur.	olisitte vakiintuneet	ette olisi vakiintuneet
3rd plur.		vakiintuisivat	eivät vakiintuisi	3rd plur.	olisivat vakiintuneet	eivät olisi vakiintuneet
passive		vakiinnuttaisiin	ei vakiinnuttaisi	passive	olisi vakiinnuttu	ei olisi vakiinnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vakiinnu	älä vakiinnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vakiintukoon	älköön vakiintuko	3rd sing.	olkoon vakiintunut	älköön olko vakiintunut
1st plur.		vakiintukaamme	älkäämme vakiintuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vakiintukaa	älkää vakiintuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vakiintukoot	älkööt vakiintuko	3rd plur.	olkoot vakiintuneet	älkööt olko vakiintuneet
passive		vakiinnuttakoon	älköön vakiinnuttako	passive	olkoon vakiinnuttu	älköön olko vakiinnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakiintunen	en vakiintune	1st sing.	lienen vakiintunut	en liene vakiintunut
2nd sing.		vakiintunet	et vakiintune	2nd sing.	lienet vakiintunut	et liene vakiintunut
3rd sing.		vakiintunee	ei vakiintune	3rd sing.	lienee vakiintunut	ei liene vakiintunut
1st plur.		vakiintunemme	emme vakiintune	1st plur.	lienemme vakiintuneet	emme liene vakiintuneet
2nd plur.		vakiintunette	ette vakiintune	2nd plur.	lienette vakiintuneet	ette liene vakiintuneet
3rd plur.		vakiintunevat	eivät vakiintune	3rd plur.	lienevät vakiintuneet	eivät liene vakiintuneet
passive		vakiinnuttaneen	ei vakiinnuttane	passive	lienee vakiinnuttu	ei liene vakiinnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vakiintua		present	vakiintuva	vakiinnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakiintuakseni vakiintuaksemme 2nd vakiintuaksesi vakiintuaksenne 3rd vakiintuakseen vakiintuaksensa		past	vakiintunut	vakiinnuttu
2nd	inessive2	vakiintuessa	vakiinnuttaessa	agent3	vakiintuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakiintuessani vakiintuessamme 2nd vakiintuessasi vakiintuessanne 3rd vakiintuessaan vakiintuessansa		negative	vakiintumaton
	instructive	vakiintuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vakiintumassa	—
	elative	vakiintumasta	—
	illative	vakiintumaan	—
	adessive	vakiintumalla	—
	abessive	vakiintumatta	—
	instructive	vakiintuman	vakiinnuttaman
4th4	verbal noun	vakiintuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakiintumaisillani vakiintumaisillamme 2nd vakiintumaisillasi vakiintumaisillanne 3rd vakiintumaisillaan vakiintumaisillansa

Derived terms

• vakiinnuttaa
• vakiintunut

 

Further reading

• “vakiintua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04