vangitseminen

Finnish

Etymology

vangita +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋːitseminen/, [ˈʋɑ̝ŋːitˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): van‧git‧se‧mi‧nen

Noun

vangitseminen

1. verbal noun of vangita
   1. imprisoning, incarcerating
   2. arresting, placing under arrest

Declension

Inflection of vangitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vangitseminen	vangitsemiset
genitive		vangitsemisen	vangitsemisten vangitsemisien
partitive		vangitsemista	vangitsemisia
illative		vangitsemiseen	vangitsemisiin
		singular	plural
nominative		vangitseminen	vangitsemiset
accusative	nom.	vangitseminen	vangitsemiset
	gen.	vangitsemisen
genitive		vangitsemisen	vangitsemisten vangitsemisien
partitive		vangitsemista	vangitsemisia
inessive		vangitsemisessa	vangitsemisissa
elative		vangitsemisesta	vangitsemisista
illative		vangitsemiseen	vangitsemisiin
adessive		vangitsemisella	vangitsemisilla
ablative		vangitsemiselta	vangitsemisilta
allative		vangitsemiselle	vangitsemisille
essive		vangitsemisena	vangitsemisina
translative		vangitsemiseksi	vangitsemisiksi
abessive		vangitsemisetta	vangitsemisitta
instructive		—	vangitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vangitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vangitsemiseni vangitsemiseni accusative nom. vangitsemiseni vangitsemiseni gen. vangitsemiseni genitive vangitsemiseni vangitsemisteni vangitsemisieni partitive vangitsemistani vangitsemisiani inessive vangitsemisessani vangitsemisissani elative vangitsemisestani vangitsemisistani illative vangitsemiseeni vangitsemisiini adessive vangitsemisellani vangitsemisillani ablative vangitsemiseltani vangitsemisiltani allative vangitsemiselleni vangitsemisilleni essive vangitsemisenani vangitsemisinani translative vangitsemisekseni vangitsemisikseni abessive vangitsemisettani vangitsemisittani instructive — — comitative — vangitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative vangitsemisesi vangitsemisesi accusative nom. vangitsemisesi vangitsemisesi gen. vangitsemisesi genitive vangitsemisesi vangitsemistesi vangitsemisiesi partitive vangitsemistasi vangitsemisiasi inessive vangitsemisessasi vangitsemisissasi elative vangitsemisestasi vangitsemisistasi illative vangitsemiseesi vangitsemisiisi adessive vangitsemisellasi vangitsemisillasi ablative vangitsemiseltasi vangitsemisiltasi allative vangitsemisellesi vangitsemisillesi essive vangitsemisenasi vangitsemisinasi translative vangitsemiseksesi vangitsemisiksesi abessive vangitsemisettasi vangitsemisittasi instructive — — comitative — vangitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative vangitsemisemme vangitsemisemme accusative nom. vangitsemisemme vangitsemisemme gen. vangitsemisemme genitive vangitsemisemme vangitsemistemme vangitsemisiemme partitive vangitsemistamme vangitsemisiamme inessive vangitsemisessamme vangitsemisissamme elative vangitsemisestamme vangitsemisistamme illative vangitsemiseemme vangitsemisiimme adessive vangitsemisellamme vangitsemisillamme ablative vangitsemiseltamme vangitsemisiltamme allative vangitsemisellemme vangitsemisillemme essive vangitsemisenamme vangitsemisinamme translative vangitsemiseksemme vangitsemisiksemme abessive vangitsemisettamme vangitsemisittamme instructive — — comitative — vangitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative vangitsemisenne vangitsemisenne accusative nom. vangitsemisenne vangitsemisenne gen. vangitsemisenne genitive vangitsemisenne vangitsemistenne vangitsemisienne partitive vangitsemistanne vangitsemisianne inessive vangitsemisessanne vangitsemisissanne elative vangitsemisestanne vangitsemisistanne illative vangitsemiseenne vangitsemisiinne adessive vangitsemisellanne vangitsemisillanne ablative vangitsemiseltanne vangitsemisiltanne allative vangitsemisellenne vangitsemisillenne essive vangitsemisenanne vangitsemisinanne translative vangitsemiseksenne vangitsemisiksenne abessive vangitsemisettanne vangitsemisittanne instructive — — comitative — vangitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative vangitsemisensa vangitsemisensa accusative nom. vangitsemisensa vangitsemisensa gen. vangitsemisensa genitive vangitsemisensa vangitsemistensa vangitsemisiensa partitive vangitsemistaan vangitsemistansa vangitsemisiaan vangitsemisiansa inessive vangitsemisessaan vangitsemisessansa vangitsemisissaan vangitsemisissansa elative vangitsemisestaan vangitsemisestansa vangitsemisistaan vangitsemisistansa illative vangitsemiseensa vangitsemisiinsa adessive vangitsemisellaan vangitsemisellansa vangitsemisillaan vangitsemisillansa ablative vangitsemiseltaan vangitsemiseltansa vangitsemisiltaan vangitsemisiltansa allative vangitsemiselleen vangitsemisellensa vangitsemisilleen vangitsemisillensa essive vangitsemisenaan vangitsemisenansa vangitsemisinaan vangitsemisinansa translative vangitsemisekseen vangitsemiseksensa vangitsemisikseen vangitsemisiksensa abessive vangitsemisettaan vangitsemisettansa vangitsemisittaan vangitsemisittansa instructive — — comitative — vangitsemisineen vangitsemisinensa

Derived terms

compounds

• vangitsemismääräys