vankentaa

Finnish

Etymology 1

vankka +‎ -ntaa (factitive aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkentɑːˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟e̞n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋkentɑː
• Syllabification^(key): van‧ken‧taa

Verb

vankentaa

1. (transitive) to strengthen

Conjugation

Inflection of vankentaa (Kotus type 54*J/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankennan	en vankenna	1st sing.	olen vankentanut	en ole vankentanut
2nd sing.		vankennat	et vankenna	2nd sing.	olet vankentanut	et ole vankentanut
3rd sing.		vankentaa	ei vankenna	3rd sing.	on vankentanut	ei ole vankentanut
1st plur.		vankennamme	emme vankenna	1st plur.	olemme vankentaneet	emme ole vankentaneet
2nd plur.		vankennatte	ette vankenna	2nd plur.	olette vankentaneet	ette ole vankentaneet
3rd plur.		vankentavat	eivät vankenna	3rd plur.	ovat vankentaneet	eivät ole vankentaneet
passive		vankennetaan	ei vankenneta	passive	on vankennettu	ei ole vankennettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankensin	en vankentanut	1st sing.	olin vankentanut	en ollut vankentanut
2nd sing.		vankensit	et vankentanut	2nd sing.	olit vankentanut	et ollut vankentanut
3rd sing.		vankensi	ei vankentanut	3rd sing.	oli vankentanut	ei ollut vankentanut
1st plur.		vankensimme	emme vankentaneet	1st plur.	olimme vankentaneet	emme olleet vankentaneet
2nd plur.		vankensitte	ette vankentaneet	2nd plur.	olitte vankentaneet	ette olleet vankentaneet
3rd plur.		vankensivat	eivät vankentaneet	3rd plur.	olivat vankentaneet	eivät olleet vankentaneet
passive		vankennettiin	ei vankennettu	passive	oli vankennettu	ei ollut vankennettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankentaisin	en vankentaisi	1st sing.	olisin vankentanut	en olisi vankentanut
2nd sing.		vankentaisit	et vankentaisi	2nd sing.	olisit vankentanut	et olisi vankentanut
3rd sing.		vankentaisi	ei vankentaisi	3rd sing.	olisi vankentanut	ei olisi vankentanut
1st plur.		vankentaisimme	emme vankentaisi	1st plur.	olisimme vankentaneet	emme olisi vankentaneet
2nd plur.		vankentaisitte	ette vankentaisi	2nd plur.	olisitte vankentaneet	ette olisi vankentaneet
3rd plur.		vankentaisivat	eivät vankentaisi	3rd plur.	olisivat vankentaneet	eivät olisi vankentaneet
passive		vankennettaisiin	ei vankennettaisi	passive	olisi vankennettu	ei olisi vankennettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vankenna	älä vankenna	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vankentakoon	älköön vankentako	3rd sing.	olkoon vankentanut	älköön olko vankentanut
1st plur.		vankentakaamme	älkäämme vankentako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vankentakaa	älkää vankentako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vankentakoot	älkööt vankentako	3rd plur.	olkoot vankentaneet	älkööt olko vankentaneet
passive		vankennettakoon	älköön vankennettako	passive	olkoon vankennettu	älköön olko vankennettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankentanen	en vankentane	1st sing.	lienen vankentanut	en liene vankentanut
2nd sing.		vankentanet	et vankentane	2nd sing.	lienet vankentanut	et liene vankentanut
3rd sing.		vankentanee	ei vankentane	3rd sing.	lienee vankentanut	ei liene vankentanut
1st plur.		vankentanemme	emme vankentane	1st plur.	lienemme vankentaneet	emme liene vankentaneet
2nd plur.		vankentanette	ette vankentane	2nd plur.	lienette vankentaneet	ette liene vankentaneet
3rd plur.		vankentanevat	eivät vankentane	3rd plur.	lienevät vankentaneet	eivät liene vankentaneet
passive		vankennettaneen	ei vankennettane	passive	lienee vankennettu	ei liene vankennettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vankentaa		present	vankentava	vankennettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentaakseni vankentaaksemme 2nd vankentaaksesi vankentaaksenne 3rd vankentaakseen vankentaaksensa		past	vankentanut	vankennettu
2nd	inessive2	vankentaessa	vankennettaessa	agent3	vankentama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentaessani vankentaessamme 2nd vankentaessasi vankentaessanne 3rd vankentaessaan vankentaessansa		negative	vankentamaton
	instructive	vankentaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vankentaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vankentamassa	—
	elative	vankentamasta	—
	illative	vankentamaan	—
	adessive	vankentamalla	—
	abessive	vankentamatta	—
	instructive	vankentaman	vankennettaman
4th4	verbal noun	vankentaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentamaisillani vankentamaisillamme 2nd vankentamaisillasi vankentamaisillanne 3rd vankentamaisillaan vankentamaisillansa

Derived terms

• vankennus
• vankentua

 

Further reading

• “vankentaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkentɑːˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟e̞n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋkentɑː
• Syllabification^(key): van‧ken‧taa

Verb

vankentaa

1. third-person singular present indicative of vankentaa