Finnish edit

Etymology edit

vankistaa +‎ -ua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈʋɑŋkistuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟is̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): van‧kis‧tu‧a

Verb edit

vankistua

  1. (intransitive) to become (more) robust or sturdy

Conjugation edit

Inflection of vankistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankistun en vankistu 1st sing. olen vankistunut en ole vankistunut
2nd sing. vankistut et vankistu 2nd sing. olet vankistunut et ole vankistunut
3rd sing. vankistuu ei vankistu 3rd sing. on vankistunut ei ole vankistunut
1st plur. vankistumme emme vankistu 1st plur. olemme vankistuneet emme ole vankistuneet
2nd plur. vankistutte ette vankistu 2nd plur. olette vankistuneet ette ole vankistuneet
3rd plur. vankistuvat eivät vankistu 3rd plur. ovat vankistuneet eivät ole vankistuneet
passive vankistutaan ei vankistuta passive on vankistuttu ei ole vankistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankistuin en vankistunut 1st sing. olin vankistunut en ollut vankistunut
2nd sing. vankistuit et vankistunut 2nd sing. olit vankistunut et ollut vankistunut
3rd sing. vankistui ei vankistunut 3rd sing. oli vankistunut ei ollut vankistunut
1st plur. vankistuimme emme vankistuneet 1st plur. olimme vankistuneet emme olleet vankistuneet
2nd plur. vankistuitte ette vankistuneet 2nd plur. olitte vankistuneet ette olleet vankistuneet
3rd plur. vankistuivat eivät vankistuneet 3rd plur. olivat vankistuneet eivät olleet vankistuneet
passive vankistuttiin ei vankistuttu passive oli vankistuttu ei ollut vankistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankistuisin en vankistuisi 1st sing. olisin vankistunut en olisi vankistunut
2nd sing. vankistuisit et vankistuisi 2nd sing. olisit vankistunut et olisi vankistunut
3rd sing. vankistuisi ei vankistuisi 3rd sing. olisi vankistunut ei olisi vankistunut
1st plur. vankistuisimme emme vankistuisi 1st plur. olisimme vankistuneet emme olisi vankistuneet
2nd plur. vankistuisitte ette vankistuisi 2nd plur. olisitte vankistuneet ette olisi vankistuneet
3rd plur. vankistuisivat eivät vankistuisi 3rd plur. olisivat vankistuneet eivät olisi vankistuneet
passive vankistuttaisiin ei vankistuttaisi passive olisi vankistuttu ei olisi vankistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vankistu älä vankistu 2nd sing.
3rd sing. vankistukoon älköön vankistuko 3rd sing. olkoon vankistunut älköön olko vankistunut
1st plur. vankistukaamme älkäämme vankistuko 1st plur.
2nd plur. vankistukaa älkää vankistuko 2nd plur.
3rd plur. vankistukoot älkööt vankistuko 3rd plur. olkoot vankistuneet älkööt olko vankistuneet
passive vankistuttakoon älköön vankistuttako passive olkoon vankistuttu älköön olko vankistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankistunen en vankistune 1st sing. lienen vankistunut en liene vankistunut
2nd sing. vankistunet et vankistune 2nd sing. lienet vankistunut et liene vankistunut
3rd sing. vankistunee ei vankistune 3rd sing. lienee vankistunut ei liene vankistunut
1st plur. vankistunemme emme vankistune 1st plur. lienemme vankistuneet emme liene vankistuneet
2nd plur. vankistunette ette vankistune 2nd plur. lienette vankistuneet ette liene vankistuneet
3rd plur. vankistunevat eivät vankistune 3rd plur. lienevät vankistuneet eivät liene vankistuneet
passive vankistuttaneen ei vankistuttane passive lienee vankistuttu ei liene vankistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vankistua present vankistuva vankistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankistuakseni vankistuaksemme
2nd vankistuaksesi vankistuaksenne
3rd vankistuakseen
vankistuaksensa
past vankistunut vankistuttu
2nd inessive2 vankistuessa vankistuttaessa agent3 vankistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankistuessani vankistuessamme
2nd vankistuessasi vankistuessanne
3rd vankistuessaan
vankistuessansa
negative vankistumaton
instructive vankistuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vankistumassa
elative vankistumasta
illative vankistumaan
adessive vankistumalla
abessive vankistumatta
instructive vankistuman vankistuttaman
4th4 verbal noun vankistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankistumaisillani vankistumaisillamme
2nd vankistumaisillasi vankistumaisillanne
3rd vankistumaisillaan
vankistumaisillansa

Further reading edit