veikistellä

Finnish

Etymology

veiki- +‎ -stellä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋei̯kistelːæˣ/, [ˈʋe̞i̯k̟is̠ˌte̞lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -elːæ
• Syllabification^(key): vei‧kis‧tel‧lä

Verb

veikistellä

1. (intransitive) to frolic, to behave mischievously

Conjugation

Inflection of veikistellä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikistelen	en veikistele	1st sing.	olen veikistellyt	en ole veikistellyt
2nd sing.		veikistelet	et veikistele	2nd sing.	olet veikistellyt	et ole veikistellyt
3rd sing.		veikistelee	ei veikistele	3rd sing.	on veikistellyt	ei ole veikistellyt
1st plur.		veikistelemme	emme veikistele	1st plur.	olemme veikistelleet	emme ole veikistelleet
2nd plur.		veikistelette	ette veikistele	2nd plur.	olette veikistelleet	ette ole veikistelleet
3rd plur.		veikistelevät	eivät veikistele	3rd plur.	ovat veikistelleet	eivät ole veikistelleet
passive		veikistellään	ei veikistellä	passive	on veikistelty	ei ole veikistelty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikistelin	en veikistellyt	1st sing.	olin veikistellyt	en ollut veikistellyt
2nd sing.		veikistelit	et veikistellyt	2nd sing.	olit veikistellyt	et ollut veikistellyt
3rd sing.		veikisteli	ei veikistellyt	3rd sing.	oli veikistellyt	ei ollut veikistellyt
1st plur.		veikistelimme	emme veikistelleet	1st plur.	olimme veikistelleet	emme olleet veikistelleet
2nd plur.		veikistelitte	ette veikistelleet	2nd plur.	olitte veikistelleet	ette olleet veikistelleet
3rd plur.		veikistelivät	eivät veikistelleet	3rd plur.	olivat veikistelleet	eivät olleet veikistelleet
passive		veikisteltiin	ei veikistelty	passive	oli veikistelty	ei ollut veikistelty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikistelisin	en veikistelisi	1st sing.	olisin veikistellyt	en olisi veikistellyt
2nd sing.		veikistelisit	et veikistelisi	2nd sing.	olisit veikistellyt	et olisi veikistellyt
3rd sing.		veikistelisi	ei veikistelisi	3rd sing.	olisi veikistellyt	ei olisi veikistellyt
1st plur.		veikistelisimme	emme veikistelisi	1st plur.	olisimme veikistelleet	emme olisi veikistelleet
2nd plur.		veikistelisitte	ette veikistelisi	2nd plur.	olisitte veikistelleet	ette olisi veikistelleet
3rd plur.		veikistelisivät	eivät veikistelisi	3rd plur.	olisivat veikistelleet	eivät olisi veikistelleet
passive		veikisteltäisiin	ei veikisteltäisi	passive	olisi veikistelty	ei olisi veikistelty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		veikistele	älä veikistele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		veikistelköön	älköön veikistelkö	3rd sing.	olkoon veikistellyt	älköön olko veikistellyt
1st plur.		veikistelkäämme	älkäämme veikistelkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		veikistelkää	älkää veikistelkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		veikistelkööt	älkööt veikistelkö	3rd plur.	olkoot veikistelleet	älkööt olko veikistelleet
passive		veikisteltäköön	älköön veikisteltäkö	passive	olkoon veikistelty	älköön olko veikistelty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikistellen	en veikistelle	1st sing.	lienen veikistellyt	en liene veikistellyt
2nd sing.		veikistellet	et veikistelle	2nd sing.	lienet veikistellyt	et liene veikistellyt
3rd sing.		veikistellee	ei veikistelle	3rd sing.	lienee veikistellyt	ei liene veikistellyt
1st plur.		veikistellemme	emme veikistelle	1st plur.	lienemme veikistelleet	emme liene veikistelleet
2nd plur.		veikistellette	ette veikistelle	2nd plur.	lienette veikistelleet	ette liene veikistelleet
3rd plur.		veikistellevät	eivät veikistelle	3rd plur.	lienevät veikistelleet	eivät liene veikistelleet
passive		veikisteltäneen	ei veikisteltäne	passive	lienee veikistelty	ei liene veikistelty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		veikistellä		present	veikistelevä	veikisteltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikistelläkseni veikistelläksemme 2nd veikistelläksesi veikistelläksenne 3rd veikistelläkseen veikistelläksensä		past	veikistellyt	veikistelty
2nd	inessive2	veikistellessä	veikisteltäessä	agent3	veikistelemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikistellessäni veikistellessämme 2nd veikistellessäsi veikistellessänne 3rd veikistellessään veikistellessänsä		negative	veikistelemätön
	instructive	veikistellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	veikistelemässä	—
	elative	veikistelemästä	—
	illative	veikistelemään	—
	adessive	veikistelemällä	—
	abessive	veikistelemättä	—
	instructive	veikistelemän	veikisteltämän
4th4	verbal noun	veikisteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikistelemäisilläni veikistelemäisillämme 2nd veikistelemäisilläsi veikistelemäisillänne 3rd veikistelemäisillään veikistelemäisillänsä

Derived terms

• veikistelijä
• veikistely

 

Further reading

• “veikistellä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04