viittä

See also: viitta

Finnish

Numeral

viittä

1. partitive singular of viisi

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːtːæ/, [ˈʋiːtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːtːæ/, [ˈʋiːtːæ]
• Rhymes: -iːtː, -iːtːæ
• Hyphenation: viit‧tä

Numeral

viittä

1. partitive singular of viis

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːtːæ/, [ˈʋiːtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːtːæ/, [ˈʋiːtːæ]
• Rhymes: -iːtː, -iːtːæ
• Hyphenation: viit‧tä

Noun

viittä

1. partitive of viisi

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 674

Votic

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Compare Ingrian viittä.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈviːtːæː/, [ˈvʲiːtʲːæ]
• Rhymes: -iːtːæː
• Hyphenation: viit‧tä

Adverb

viittä

1. (genitive + ~) in the way or manner of, like

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “viittää”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn