vinku
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
editvinku (rare)
- whine (childish complaint)
Declension
editInflection of vinku (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vinku | vingut | |
genitive | vingun | vinkujen | |
partitive | vinkua | vinkuja | |
illative | vinkuun | vinkuihin | |
singular | plural | ||
nominative | vinku | vingut | |
accusative | nom. | vinku | vingut |
gen. | vingun | ||
genitive | vingun | vinkujen | |
partitive | vinkua | vinkuja | |
inessive | vingussa | vinguissa | |
elative | vingusta | vinguista | |
illative | vinkuun | vinkuihin | |
adessive | vingulla | vinguilla | |
ablative | vingulta | vinguilta | |
allative | vingulle | vinguille | |
essive | vinkuna | vinkuina | |
translative | vinguksi | vinguiksi | |
abessive | vingutta | vinguitta | |
instructive | — | vinguin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Synonyms
editDerived terms
editcompounds
Further reading
edit- “vinku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04