viritä

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiritæˣ/, [ˈʋirit̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -iritæ
• Syllabification^(key): vi‧ri‧tä

Etymology 1

vireä +‎ -itä

Verb

viritä

1. (intransitive) to be sparked, begin

   Asiasta virisi kiivas väittely.

   The matter sparked fierce debate.

   (literally, “Fierce debate was sparked out of the matter.”)

Conjugation

Inflection of viritä (Kotus type 75/selvitä, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viriän	en viriä	1st sing.	olen virinnyt	en ole virinnyt
2nd sing.		viriät	et viriä	2nd sing.	olet virinnyt	et ole virinnyt
3rd sing.		viriää	ei viriä	3rd sing.	on virinnyt	ei ole virinnyt
1st plur.		viriämme	emme viriä	1st plur.	olemme virinneet	emme ole virinneet
2nd plur.		viriätte	ette viriä	2nd plur.	olette virinneet	ette ole virinneet
3rd plur.		viriävät	eivät viriä	3rd plur.	ovat virinneet	eivät ole virinneet
passive		viritään	ei viritä	passive	on viritty	ei ole viritty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virisin	en virinnyt	1st sing.	olin virinnyt	en ollut virinnyt
2nd sing.		virisit	et virinnyt	2nd sing.	olit virinnyt	et ollut virinnyt
3rd sing.		virisi	ei virinnyt	3rd sing.	oli virinnyt	ei ollut virinnyt
1st plur.		virisimme	emme virinneet	1st plur.	olimme virinneet	emme olleet virinneet
2nd plur.		virisitte	ette virinneet	2nd plur.	olitte virinneet	ette olleet virinneet
3rd plur.		virisivät	eivät virinneet	3rd plur.	olivat virinneet	eivät olleet virinneet
passive		virittiin	ei viritty	passive	oli viritty	ei ollut viritty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viriäisin	en viriäisi	1st sing.	olisin virinnyt	en olisi virinnyt
2nd sing.		viriäisit	et viriäisi	2nd sing.	olisit virinnyt	et olisi virinnyt
3rd sing.		viriäisi	ei viriäisi	3rd sing.	olisi virinnyt	ei olisi virinnyt
1st plur.		viriäisimme	emme viriäisi	1st plur.	olisimme virinneet	emme olisi virinneet
2nd plur.		viriäisitte	ette viriäisi	2nd plur.	olisitte virinneet	ette olisi virinneet
3rd plur.		viriäisivät	eivät viriäisi	3rd plur.	olisivat virinneet	eivät olisi virinneet
passive		virittäisiin	ei virittäisi	passive	olisi viritty	ei olisi viritty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		viriä	älä viriä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		viritköön	älköön viritkö	3rd sing.	olkoon virinnyt	älköön olko virinnyt
1st plur.		viritkäämme	älkäämme viritkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		viritkää	älkää viritkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		viritkööt	älkööt viritkö	3rd plur.	olkoot virinneet	älkööt olko virinneet
passive		virittäköön	älköön virittäkö	passive	olkoon viritty	älköön olko viritty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virinnen	en virinne	1st sing.	lienen virinnyt	en liene virinnyt
2nd sing.		virinnet	et virinne	2nd sing.	lienet virinnyt	et liene virinnyt
3rd sing.		virinnee	ei virinne	3rd sing.	lienee virinnyt	ei liene virinnyt
1st plur.		virinnemme	emme virinne	1st plur.	lienemme virinneet	emme liene virinneet
2nd plur.		virinnette	ette virinne	2nd plur.	lienette virinneet	ette liene virinneet
3rd plur.		virinnevät	eivät virinne	3rd plur.	lienevät virinneet	eivät liene virinneet
passive		virittäneen	ei virittäne	passive	lienee viritty	ei liene viritty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		viritä		present	viriävä	virittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viritäkseni viritäksemme 2nd viritäksesi viritäksenne 3rd viritäkseen viritäksensä		past	virinnyt	viritty
2nd	inessive2	viritessä	virittäessä	agent3	viriämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st viritessäni viritessämme 2nd viritessäsi viritessänne 3rd viritessään viritessänsä		negative	viriämätön
	instructive	viriten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	viriämässä	—
	elative	viriämästä	—
	illative	viriämään	—
	adessive	viriämällä	—
	abessive	viriämättä	—
	instructive	viriämän	virittämän
4th4	verbal noun	viriäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viriämäisilläni viriämäisillämme 2nd viriämäisilläsi viriämäisillänne 3rd viriämäisillään viriämäisillänsä

Derived terms

• virittää
• viriäminen
• viriö

 

Further reading

• “viritä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

viritä

1. inflection of virittää:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative