Finnish

edit

Etymology 1

edit

From Proto-Finnic *virkkadak. Related to Ingrian verkkaa, Karelian virkkua and Veps virkta.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈʋirkːɑːˣ/, [ˈʋirkːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -irkːɑː
  • Syllabification(key): virk‧kaa

Verb

edit

virkkaa (dialectal, rare, literary)

  1. (intransitive) To speak, talk
  2. (transitive) To say, utter
    Hän virkkaa.
    S/he says.
Usage notes
edit
  • This verb is in literary use but also occurs in eastern Finnish dialects, so it can be considered as belonging to standard Finnish despite being very rare there. The only common occurrence of this verb in standard Finnish is the saying älä muuta virka! (damn right(!), literally don't say anything else), a slightly sarcastic reply indicating complete agreement.
  • Note also the grammatical exception — the vowel changes: the verb's endings have back vowels (a, o, u) in the active voice, but front vowels (ä, ö, y) in the passive. The conjugation is shown in the verb's own conjugation table.
Conjugation
edit
Inflection of virkkaa (Kotus type 56*A/kaivaa and 53*A/muistaa, kk-k gradation, irregular vowel harmony)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virkan en virka 1st sing. olen virkkanut en ole virkkanut
2nd sing. virkat et virka 2nd sing. olet virkkanut et ole virkkanut
3rd sing. virkkaa ei virka 3rd sing. on virkkanut ei ole virkkanut
1st plur. virkamme emme virka 1st plur. olemme virkkaneet emme ole virkkaneet
2nd plur. virkatte ette virka 2nd plur. olette virkkaneet ette ole virkkaneet
3rd plur. virkkavat eivät virka 3rd plur. ovat virkkaneet eivät ole virkkaneet
passive virketään ei virketä passive on virketty ei ole virketty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virkoin en virkkanut 1st sing. olin virkkanut en ollut virkkanut
2nd sing. virkoit et virkkanut 2nd sing. olit virkkanut et ollut virkkanut
3rd sing. virkkoi ei virkkanut 3rd sing. oli virkkanut ei ollut virkkanut
1st plur. virkoimme emme virkkaneet 1st plur. olimme virkkaneet emme olleet virkkaneet
2nd plur. virkoitte ette virkkaneet 2nd plur. olitte virkkaneet ette olleet virkkaneet
3rd plur. virkkoivat eivät virkkaneet 3rd plur. olivat virkkaneet eivät olleet virkkaneet
passive virkettiin ei virketty passive oli virketty ei ollut virketty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virkkaisin en virkkaisi 1st sing. olisin virkkanut en olisi virkkanut
2nd sing. virkkaisit et virkkaisi 2nd sing. olisit virkkanut et olisi virkkanut
3rd sing. virkkaisi ei virkkaisi 3rd sing. olisi virkkanut ei olisi virkkanut
1st plur. virkkaisimme emme virkkaisi 1st plur. olisimme virkkaneet emme olisi virkkaneet
2nd plur. virkkaisitte ette virkkaisi 2nd plur. olisitte virkkaneet ette olisi virkkaneet
3rd plur. virkkaisivat eivät virkkaisi 3rd plur. olisivat virkkaneet eivät olisi virkkaneet
passive virkettäisiin ei virkettäisi passive olisi virketty ei olisi virketty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. virka älä virka 2nd sing.
3rd sing. virkkakoon älköön virkkako 3rd sing. olkoon virkkanut älköön olko virkkanut
1st plur. virkkakaamme älkäämme virkkako 1st plur.
2nd plur. virkkakaa älkää virkkako 2nd plur.
3rd plur. virkkakoot älkööt virkkako 3rd plur. olkoot virkkaneet älkööt olko virkkaneet
passive virkettäköön älköön virkettäkö passive olkoon virketty älköön olko virketty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virkkanen en virkkane 1st sing. lienen virkkanut en liene virkkanut
2nd sing. virkkanet et virkkane 2nd sing. lienet virkkanut et liene virkkanut
3rd sing. virkkanee ei virkkane 3rd sing. lienee virkkanut ei liene virkkanut
1st plur. virkkanemme emme virkkane 1st plur. lienemme virkkaneet emme liene virkkaneet
2nd plur. virkkanette ette virkkane 2nd plur. lienette virkkaneet ette liene virkkaneet
3rd plur. virkkanevat eivät virkkane 3rd plur. lienevät virkkaneet eivät liene virkkaneet
passive virkettäneen ei virkettäne passive lienee virketty ei liene virketty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st virkkaa present virkkava virkettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virkkaakseni virkkaaksemme
2nd virkkaaksesi virkkaaksenne
3rd virkkaakseen
virkkaaksensä
past virkkanut virketty
2nd inessive2 virkkaessa virkettäessä agent3 virkkama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virkkaessani virkkaessamme
2nd virkkaessasi virkkaessanne
3rd virkkaessaan
virkkaessansä
negative virkkamaton
instructive virkkaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form virkkaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive virkkamassa
elative virkkamasta
illative virkkamaan
adessive virkkamalla
abessive virkkamatta
instructive virkkaman virkettämän
4th4 verbal noun virkkaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virkkamaisillani virkkamaisillamme
2nd virkkamaisillasi virkkamaisillanne
3rd virkkamaisillaan
virkkamaisillansä
Synonyms
edit
Derived terms
edit
See also
edit

Further reading

edit

Etymology 2

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈʋirkːɑː/, [ˈʋirkːɑ̝ː]
  • Rhymes: -irkːɑː
  • Syllabification(key): virk‧kaa

Verb

edit

virkkaa

  1. third-person singular present indicative of virkata
    Hän virkkaa.
    S/he crochets.

Etymology 3

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈʋirkːɑːˣ/, [ˈʋirkːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -irkːɑː
  • Syllabification(key): virk‧kaa

Verb

edit

virkkaa

  1. present active indicative connegative of virkata
    (Minä) en/ (Sinä) et/ Hän ei/ (Me) emme/ (Te) ette/ He eivät virkkaa.
    I/You/We/You/They don't / She/He doesn't crochet.
  2. second-person singular present imperative of virkata
    Virkkaa!
    Crochet!
  3. second-person singular present active imperative connegative of virkata
    Älä virkkaa!
    Don't crochet!

Anagrams

edit