yleiskieli

Finnish

Etymology

yleinen (“common”) +‎ kieli (“language”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈylei̯sˌkie̯li/, [ˈyle̞i̯s̠ˌk̟ie̞̯li]
• Rhymes: -ieli
• Syllabification^(key): y‧leis‧kie‧li

Noun

yleiskieli

1. (linguistics) standard language (variety of a language used in public discourse)
2. (linguistics) lingua franca

Declension

Inflection of yleiskieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		yleiskieli	yleiskielet
genitive		yleiskielen	yleiskielten yleiskielien
partitive		yleiskieltä	yleiskieliä
illative		yleiskieleen	yleiskieliin
		singular	plural
nominative		yleiskieli	yleiskielet
accusative	nom.	yleiskieli	yleiskielet
	gen.	yleiskielen
genitive		yleiskielen	yleiskielten yleiskielien
partitive		yleiskieltä	yleiskieliä
inessive		yleiskielessä	yleiskielissä
elative		yleiskielestä	yleiskielistä
illative		yleiskieleen	yleiskieliin
adessive		yleiskielellä	yleiskielillä
ablative		yleiskieleltä	yleiskieliltä
allative		yleiskielelle	yleiskielille
essive		yleiskielenä	yleiskielinä
translative		yleiskieleksi	yleiskieliksi
abessive		yleiskielettä	yleiskielittä
instructive		—	yleiskielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yleiskieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yleiskieleni yleiskieleni accusative nom. yleiskieleni yleiskieleni gen. yleiskieleni genitive yleiskieleni yleiskielteni yleiskielieni partitive yleiskieltäni yleiskieliäni inessive yleiskielessäni yleiskielissäni elative yleiskielestäni yleiskielistäni illative yleiskieleeni yleiskieliini adessive yleiskielelläni yleiskielilläni ablative yleiskieleltäni yleiskieliltäni allative yleiskielelleni yleiskielilleni essive yleiskielenäni yleiskielinäni translative yleiskielekseni yleiskielikseni abessive yleiskielettäni yleiskielittäni instructive — — comitative — yleiskielineni second-person singular possessor singular plural nominative yleiskielesi yleiskielesi accusative nom. yleiskielesi yleiskielesi gen. yleiskielesi genitive yleiskielesi yleiskieltesi yleiskieliesi partitive yleiskieltäsi yleiskieliäsi inessive yleiskielessäsi yleiskielissäsi elative yleiskielestäsi yleiskielistäsi illative yleiskieleesi yleiskieliisi adessive yleiskielelläsi yleiskielilläsi ablative yleiskieleltäsi yleiskieliltäsi allative yleiskielellesi yleiskielillesi essive yleiskielenäsi yleiskielinäsi translative yleiskieleksesi yleiskieliksesi abessive yleiskielettäsi yleiskielittäsi instructive — — comitative — yleiskielinesi first-person plural possessor singular plural nominative yleiskielemme yleiskielemme accusative nom. yleiskielemme yleiskielemme gen. yleiskielemme genitive yleiskielemme yleiskieltemme yleiskieliemme partitive yleiskieltämme yleiskieliämme inessive yleiskielessämme yleiskielissämme elative yleiskielestämme yleiskielistämme illative yleiskieleemme yleiskieliimme adessive yleiskielellämme yleiskielillämme ablative yleiskieleltämme yleiskieliltämme allative yleiskielellemme yleiskielillemme essive yleiskielenämme yleiskielinämme translative yleiskieleksemme yleiskieliksemme abessive yleiskielettämme yleiskielittämme instructive — — comitative — yleiskielinemme second-person plural possessor singular plural nominative yleiskielenne yleiskielenne accusative nom. yleiskielenne yleiskielenne gen. yleiskielenne genitive yleiskielenne yleiskieltenne yleiskielienne partitive yleiskieltänne yleiskieliänne inessive yleiskielessänne yleiskielissänne elative yleiskielestänne yleiskielistänne illative yleiskieleenne yleiskieliinne adessive yleiskielellänne yleiskielillänne ablative yleiskieleltänne yleiskieliltänne allative yleiskielellenne yleiskielillenne essive yleiskielenänne yleiskielinänne translative yleiskieleksenne yleiskieliksenne abessive yleiskielettänne yleiskielittänne instructive — — comitative — yleiskielinenne third-person possessor singular plural nominative yleiskielensä yleiskielensä accusative nom. yleiskielensä yleiskielensä gen. yleiskielensä genitive yleiskielensä yleiskieltensä yleiskieliensä partitive yleiskieltään yleiskieltänsä yleiskieliään yleiskieliänsä inessive yleiskielessään yleiskielessänsä yleiskielissään yleiskielissänsä elative yleiskielestään yleiskielestänsä yleiskielistään yleiskielistänsä illative yleiskieleensä yleiskieliinsä adessive yleiskielellään yleiskielellänsä yleiskielillään yleiskielillänsä ablative yleiskieleltään yleiskieleltänsä yleiskieliltään yleiskieliltänsä allative yleiskielelleen yleiskielellensä yleiskielilleen yleiskielillensä essive yleiskielenään yleiskielenänsä yleiskielinään yleiskielinänsä translative yleiskielekseen yleiskieleksensä yleiskielikseen yleiskieliksensä abessive yleiskielettään yleiskielettänsä yleiskielittään yleiskielittänsä instructive — — comitative — yleiskielineen yleiskielinensä

Synonyms

• (standard language): standardikieli, kirjakieli (esp. in written form)
• (lingua franca): yhteiskieli, lingua franca

Antonyms

• (non-standard varieties of a language) kansankieli, murre, puhekieli

Derived terms

• yleiskielinen

Related terms

• kansalliskieli
• kirjakieli
• virallinen kieli

Further reading

• “yleiskieli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• yleisliike