äimä

See also: aima

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈæi̯mæ/, [ˈæi̯mæ]
• Rhymes: -æimæ
• Syllabification^(key): äi‧mä

Etymology 1

From Proto-Finnic *äimä, from Proto-Uralic *äjmä.

Noun

äimä

1. A large needle shaped for working with tough materials, such as a leather needle or sailmaker's needle.
2. (dialectal) any type of needle

Declension

Inflection of äimä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		äimä	äimät
genitive		äimän	äimien
partitive		äimää	äimiä
illative		äimään	äimiin
		singular	plural
nominative		äimä	äimät
accusative	nom.	äimä	äimät
	gen.	äimän
genitive		äimän	äimien äimäinrare
partitive		äimää	äimiä
inessive		äimässä	äimissä
elative		äimästä	äimistä
illative		äimään	äimiin
adessive		äimällä	äimillä
ablative		äimältä	äimiltä
allative		äimälle	äimille
essive		äimänä	äiminä
translative		äimäksi	äimiksi
instructive		—	äimin
abessive		äimättä	äimittä
comitative		—	äimineen

Possessive forms of äimä (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	äimäni	äimämme
2nd person	äimäsi	äimänne
3rd person	äimänsä

Synonyms

• (large needle): äimäneula
• (needle): neula

Derived terms

• äimäneula
• äimäruoho

Etymology 2

Most likely from figurative use of etymology 1, probably as a back-formation from äimistää.

Adjective

äimä

1. astonished; used chiefly idiomatically in the expression olla äimänä (“to be astonished”), and as root of derived terms

Synonyms

• hölmistynyt
• ihmeissään
• kummissaan

Derived terms

• äimistellä
• äimistyttää
• äimistyä
• äimistää
• äimän käki

Anagrams

• määi