emäin

Finnish

Alternative forms

• emien

Noun

emäin

1. genitive plural of emä

Anagrams

• eminä, meinä, nimeä

Ingrian

Etymology

From emä (“mother”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈemæi̯ne/, [ˈe̞mæi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈemæi̯n/, [ˈe̞mˑæi̯n]
• Rhymes: -emæi̯n
• Hyphenation: e‧mäin

Adjective

emäin (comparative emäisemp)

1. (of animals) motherly

Declension

Declension of emäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	emäin	emäiset
genitive	emäisen	emäisiin
partitive	emäistä, emäist	emäisiä
illative	emäisee	emäisii
inessive	emäisees	emäisiis
elative	emäisest	emäisist
allative	emäiselle	emäisille
adessive	emäiseel	emäisiil
ablative	emäiselt	emäisilt
translative	emäiseks	emäisiks
essive	emäisennä, emäiseen	emäisinnä, emäisiin
exessive1)	emäisent	emäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 32