erilaistuminen

Finnish

Etymology

erilaistua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerilɑi̯stuminen/, [ˈe̞riˌlɑ̝i̯s̠tuˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): e‧ri‧lais‧tu‧mi‧nen

Noun

erilaistuminen

1. verbal noun of erilaistua
   1. specialization, becoming different

Declension

Inflection of erilaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		erilaistuminen	erilaistumiset
genitive		erilaistumisen	erilaistumisten erilaistumisien
partitive		erilaistumista	erilaistumisia
illative		erilaistumiseen	erilaistumisiin
		singular	plural
nominative		erilaistuminen	erilaistumiset
accusative	nom.	erilaistuminen	erilaistumiset
	gen.	erilaistumisen
genitive		erilaistumisen	erilaistumisten erilaistumisien
partitive		erilaistumista	erilaistumisia
inessive		erilaistumisessa	erilaistumisissa
elative		erilaistumisesta	erilaistumisista
illative		erilaistumiseen	erilaistumisiin
adessive		erilaistumisella	erilaistumisilla
ablative		erilaistumiselta	erilaistumisilta
allative		erilaistumiselle	erilaistumisille
essive		erilaistumisena	erilaistumisina
translative		erilaistumiseksi	erilaistumisiksi
abessive		erilaistumisetta	erilaistumisitta
instructive		—	erilaistumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erilaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erilaistumiseni erilaistumiseni accusative nom. erilaistumiseni erilaistumiseni gen. erilaistumiseni genitive erilaistumiseni erilaistumisteni erilaistumisieni partitive erilaistumistani erilaistumisiani inessive erilaistumisessani erilaistumisissani elative erilaistumisestani erilaistumisistani illative erilaistumiseeni erilaistumisiini adessive erilaistumisellani erilaistumisillani ablative erilaistumiseltani erilaistumisiltani allative erilaistumiselleni erilaistumisilleni essive erilaistumisenani erilaistumisinani translative erilaistumisekseni erilaistumisikseni abessive erilaistumisettani erilaistumisittani instructive — — comitative — erilaistumisineni second-person singular possessor singular plural nominative erilaistumisesi erilaistumisesi accusative nom. erilaistumisesi erilaistumisesi gen. erilaistumisesi genitive erilaistumisesi erilaistumistesi erilaistumisiesi partitive erilaistumistasi erilaistumisiasi inessive erilaistumisessasi erilaistumisissasi elative erilaistumisestasi erilaistumisistasi illative erilaistumiseesi erilaistumisiisi adessive erilaistumisellasi erilaistumisillasi ablative erilaistumiseltasi erilaistumisiltasi allative erilaistumisellesi erilaistumisillesi essive erilaistumisenasi erilaistumisinasi translative erilaistumiseksesi erilaistumisiksesi abessive erilaistumisettasi erilaistumisittasi instructive — — comitative — erilaistumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative erilaistumisemme erilaistumisemme accusative nom. erilaistumisemme erilaistumisemme gen. erilaistumisemme genitive erilaistumisemme erilaistumistemme erilaistumisiemme partitive erilaistumistamme erilaistumisiamme inessive erilaistumisessamme erilaistumisissamme elative erilaistumisestamme erilaistumisistamme illative erilaistumiseemme erilaistumisiimme adessive erilaistumisellamme erilaistumisillamme ablative erilaistumiseltamme erilaistumisiltamme allative erilaistumisellemme erilaistumisillemme essive erilaistumisenamme erilaistumisinamme translative erilaistumiseksemme erilaistumisiksemme abessive erilaistumisettamme erilaistumisittamme instructive — — comitative — erilaistumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative erilaistumisenne erilaistumisenne accusative nom. erilaistumisenne erilaistumisenne gen. erilaistumisenne genitive erilaistumisenne erilaistumistenne erilaistumisienne partitive erilaistumistanne erilaistumisianne inessive erilaistumisessanne erilaistumisissanne elative erilaistumisestanne erilaistumisistanne illative erilaistumiseenne erilaistumisiinne adessive erilaistumisellanne erilaistumisillanne ablative erilaistumiseltanne erilaistumisiltanne allative erilaistumisellenne erilaistumisillenne essive erilaistumisenanne erilaistumisinanne translative erilaistumiseksenne erilaistumisiksenne abessive erilaistumisettanne erilaistumisittanne instructive — — comitative — erilaistumisinenne third-person possessor singular plural nominative erilaistumisensa erilaistumisensa accusative nom. erilaistumisensa erilaistumisensa gen. erilaistumisensa genitive erilaistumisensa erilaistumistensa erilaistumisiensa partitive erilaistumistaan erilaistumistansa erilaistumisiaan erilaistumisiansa inessive erilaistumisessaan erilaistumisessansa erilaistumisissaan erilaistumisissansa elative erilaistumisestaan erilaistumisestansa erilaistumisistaan erilaistumisistansa illative erilaistumiseensa erilaistumisiinsa adessive erilaistumisellaan erilaistumisellansa erilaistumisillaan erilaistumisillansa ablative erilaistumiseltaan erilaistumiseltansa erilaistumisiltaan erilaistumisiltansa allative erilaistumiselleen erilaistumisellensa erilaistumisilleen erilaistumisillensa essive erilaistumisenaan erilaistumisenansa erilaistumisinaan erilaistumisinansa translative erilaistumisekseen erilaistumiseksensa erilaistumisikseen erilaistumisiksensa abessive erilaistumisettaan erilaistumisettansa erilaistumisittaan erilaistumisittansa instructive — — comitative — erilaistumisineen erilaistumisinensa

Anagrams

• alueministerin