erillinen

FinnishEdit

EtymologyEdit

eri +‎ -llinen

AdjectiveEdit

erillinen (comparative erillisempi, superlative erillisin)

  1. separate, dividual
  2. detached, unattached
  3. (set theory) disjoint

DeclensionEdit

Inflection of erillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erillinen erilliset
genitive erillisen erillisten
erillisien
partitive erillistä erillisiä
illative erilliseen erillisiin
singular plural
nominative erillinen erilliset
accusative nom. erillinen erilliset
gen. erillisen
genitive erillisen erillisten
erillisien
partitive erillistä erillisiä
inessive erillisessä erillisissä
elative erillisestä erillisistä
illative erilliseen erillisiin
adessive erillisellä erillisillä
ablative erilliseltä erillisiltä
allative erilliselle erillisille
essive erillisenä erillisinä
translative erilliseksi erillisiksi
instructive erillisin
abessive erillisettä erillisittä
comitative erillisine
Possessive forms of erillinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person erilliseni erillisemme
2nd person erillisesi erillisenne
3rd person erillisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.