erillissuhde

Finnish

Etymology

erillis- +‎ suhde

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerilːisˌsuhdeˣ/, [ˈe̞rilːis̠ˌs̠uxde̞(ʔ)]
• Rhymes: -uhde
• Syllabification^(key): e‧ril‧lis‧suh‧de

Noun

erillissuhde

1. a living apart together relationship

Declension

Inflection of erillissuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		erillissuhde	erillissuhteet
genitive		erillissuhteen	erillissuhteiden erillissuhteitten
partitive		erillissuhdetta	erillissuhteita
illative		erillissuhteeseen	erillissuhteisiin erillissuhteihin
		singular	plural
nominative		erillissuhde	erillissuhteet
accusative	nom.	erillissuhde	erillissuhteet
	gen.	erillissuhteen
genitive		erillissuhteen	erillissuhteiden erillissuhteitten
partitive		erillissuhdetta	erillissuhteita
inessive		erillissuhteessa	erillissuhteissa
elative		erillissuhteesta	erillissuhteista
illative		erillissuhteeseen	erillissuhteisiin erillissuhteihin
adessive		erillissuhteella	erillissuhteilla
ablative		erillissuhteelta	erillissuhteilta
allative		erillissuhteelle	erillissuhteille
essive		erillissuhteena	erillissuhteina
translative		erillissuhteeksi	erillissuhteiksi
abessive		erillissuhteetta	erillissuhteitta
instructive		—	erillissuhtein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erillissuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erillissuhteeni erillissuhteeni accusative nom. erillissuhteeni erillissuhteeni gen. erillissuhteeni genitive erillissuhteeni erillissuhteideni erillissuhteitteni partitive erillissuhdettani erillissuhteitani inessive erillissuhteessani erillissuhteissani elative erillissuhteestani erillissuhteistani illative erillissuhteeseeni erillissuhteisiini erillissuhteihini adessive erillissuhteellani erillissuhteillani ablative erillissuhteeltani erillissuhteiltani allative erillissuhteelleni erillissuhteilleni essive erillissuhteenani erillissuhteinani translative erillissuhteekseni erillissuhteikseni abessive erillissuhteettani erillissuhteittani instructive — — comitative — erillissuhteineni second-person singular possessor singular plural nominative erillissuhteesi erillissuhteesi accusative nom. erillissuhteesi erillissuhteesi gen. erillissuhteesi genitive erillissuhteesi erillissuhteidesi erillissuhteittesi partitive erillissuhdettasi erillissuhteitasi inessive erillissuhteessasi erillissuhteissasi elative erillissuhteestasi erillissuhteistasi illative erillissuhteeseesi erillissuhteisiisi erillissuhteihisi adessive erillissuhteellasi erillissuhteillasi ablative erillissuhteeltasi erillissuhteiltasi allative erillissuhteellesi erillissuhteillesi essive erillissuhteenasi erillissuhteinasi translative erillissuhteeksesi erillissuhteiksesi abessive erillissuhteettasi erillissuhteittasi instructive — — comitative — erillissuhteinesi first-person plural possessor singular plural nominative erillissuhteemme erillissuhteemme accusative nom. erillissuhteemme erillissuhteemme gen. erillissuhteemme genitive erillissuhteemme erillissuhteidemme erillissuhteittemme partitive erillissuhdettamme erillissuhteitamme inessive erillissuhteessamme erillissuhteissamme elative erillissuhteestamme erillissuhteistamme illative erillissuhteeseemme erillissuhteisiimme erillissuhteihimme adessive erillissuhteellamme erillissuhteillamme ablative erillissuhteeltamme erillissuhteiltamme allative erillissuhteellemme erillissuhteillemme essive erillissuhteenamme erillissuhteinamme translative erillissuhteeksemme erillissuhteiksemme abessive erillissuhteettamme erillissuhteittamme instructive — — comitative — erillissuhteinemme second-person plural possessor singular plural nominative erillissuhteenne erillissuhteenne accusative nom. erillissuhteenne erillissuhteenne gen. erillissuhteenne genitive erillissuhteenne erillissuhteidenne erillissuhteittenne partitive erillissuhdettanne erillissuhteitanne inessive erillissuhteessanne erillissuhteissanne elative erillissuhteestanne erillissuhteistanne illative erillissuhteeseenne erillissuhteisiinne erillissuhteihinne adessive erillissuhteellanne erillissuhteillanne ablative erillissuhteeltanne erillissuhteiltanne allative erillissuhteellenne erillissuhteillenne essive erillissuhteenanne erillissuhteinanne translative erillissuhteeksenne erillissuhteiksenne abessive erillissuhteettanne erillissuhteittanne instructive — — comitative — erillissuhteinenne third-person possessor singular plural nominative erillissuhteensa erillissuhteensa accusative nom. erillissuhteensa erillissuhteensa gen. erillissuhteensa genitive erillissuhteensa erillissuhteidensa erillissuhteittensa partitive erillissuhdettaan erillissuhdettansa erillissuhteitaan erillissuhteitansa inessive erillissuhteessaan erillissuhteessansa erillissuhteissaan erillissuhteissansa elative erillissuhteestaan erillissuhteestansa erillissuhteistaan erillissuhteistansa illative erillissuhteeseensa erillissuhteisiinsa erillissuhteihinsa adessive erillissuhteellaan erillissuhteellansa erillissuhteillaan erillissuhteillansa ablative erillissuhteeltaan erillissuhteeltansa erillissuhteiltaan erillissuhteiltansa allative erillissuhteelleen erillissuhteellensa erillissuhteilleen erillissuhteillensa essive erillissuhteenaan erillissuhteenansa erillissuhteinaan erillissuhteinansa translative erillissuhteekseen erillissuhteeksensa erillissuhteikseen erillissuhteiksensa abessive erillissuhteettaan erillissuhteettansa erillissuhteittaan erillissuhteittansa instructive — — comitative — erillissuhteineen erillissuhteinensa

Further reading

• “erillissuhde”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02