FinnishEdit

EtymologyEdit

eri +‎ -mielinen

AdjectiveEdit

erimielinen (comparative erimielisempi, superlative erimielisin)

  1. (law) hung (of a jury, unable to reach a unanimous verdict in a trial)
    erimielinen juryhung jury
  2. in disagreement, disagreeing, not agreeing
    He olivat erimielisiä.
    They did not agree.

DeclensionEdit

Inflection of erimielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erimielinen erimieliset
genitive erimielisen erimielisten
erimielisien
partitive erimielistä erimielisiä
illative erimieliseen erimielisiin
singular plural
nominative erimielinen erimieliset
accusative nom. erimielinen erimieliset
gen. erimielisen
genitive erimielisen erimielisten
erimielisien
partitive erimielistä erimielisiä
inessive erimielisessä erimielisissä
elative erimielisestä erimielisistä
illative erimieliseen erimielisiin
adessive erimielisellä erimielisillä
ablative erimieliseltä erimielisiltä
allative erimieliselle erimielisille
essive erimielisenä erimielisinä
translative erimieliseksi erimielisiksi
instructive erimielisin
abessive erimielisettä erimielisittä
comitative erimielisine
Possessive forms of erimielinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person erimieliseni erimielisemme
2nd person erimielisesi erimielisenne
3rd person erimielisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

AntonymsEdit

Derived termsEdit