höbliäin

Ingrian

Etymology

From höbliä (“loose”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhøblijæi̯ne/, [ˈhø̞blʲĭjəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhøbli.æi̯n/, [ˈhø̞b̥lʲi.æi̯n]
• Rhymes: -øblijæi̯n, -øbli.æi̯n
• Hyphenation: höb‧li‧äin

Adjective

höbliäin (comparative höbliäisemp)

1. Synonym of höbliä

Declension

Declension of höbliäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	höbliäin	höbliäiset
genitive	höbliäisen	höbliäisiin
partitive	höbliäistä, höbliäist	höbliäisiä
illative	höbliäisee	höbliäisii
inessive	höbliäisees	höbliäisiis
elative	höbliäisest	höbliäisist
allative	höbliäiselle	höbliäisille
adessive	höbliäiseel	höbliäisiil
ablative	höbliäiselt	höbliäisilt
translative	höbliäiseks	höbliäisiks
essive	höbliäisennä, höbliäiseen	höbliäisinnä, höbliäisiin
exessive1)	höbliäisent	höbliäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 84