haikotus

Ingrian

Etymology

From haikottaa (“to feel like yawning”) +‎ -us. Akin to Finnish haukotus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑi̯kotus/, [ˈhɑi̯kŏ̞tŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑi̯koi̯tus/, [ˈhɑi̯ɡ̊o̞i̯d̥uʒ̥]
• Rhymes: -ɑi̯kotus, -ɑi̯koi̯tus
• Hyphenation: hai‧ko‧tus

Noun

haikotus

1. yawn

Declension

Declension of haikotus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	haikotus	haikotukset
genitive	haikotuksen	haikotuksiin
partitive	haikotusta, haikotust	haikotuksia
illative	haikotuksee	haikotuksii
inessive	haikotuksees	haikotuksiis
elative	haikotuksest	haikotuksist
allative	haikotukselle	haikotuksille
adessive	haikotukseel	haikotuksiil
ablative	haikotukselt	haikotuksilt
translative	haikotukseks	haikotuksiks
essive	haikotuksenna, haikotukseen	haikotuksinna, haikotuksiin
exessive1)	haikotuksent	haikotuksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• haikutos

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 40