hiirenheinä

Ingrian

Hiirenheinä.

Etymology

From hiiren (“of a mouse”) +‎ heinä (“grass”). Akin to dialectal Finnish hiirenheinä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhiːrenˌhei̯næ/, [ˈhiːrənˌhe̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhiːrenˌhei̯næ/, [ˈhiːre̞nˌhe̞i̯næ]
• Rhymes: -ei̯n, -ei̯næ
• Hyphenation: hii‧ren‧hei‧nä

Noun

hiirenheinä

1. tufted vetch

Declension

Declension of hiirenheinä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	hiirenheinä	hiirenheinät
genitive	hiirenheinän	hiirenheiniin
partitive	hiirenheinää	hiirenheiniä
illative	hiirenheinää	hiirenheinii
inessive	hiirenheinääs	hiirenheiniis
elative	hiirenheinäst	hiirenheinist
allative	hiirenheinälle	hiirenheinille
adessive	hiirenheinääl	hiirenheiniil
ablative	hiirenheinält	hiirenheinilt
translative	hiirenheinäks	hiirenheiniks
essive	hiirenheinännä, hiirenheinään	hiirenheininnä, hiirenheiniin
exessive1)	hiirenheinänt	hiirenheinint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• hiirenherne

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 63