huoden

Old Dutch

Etymology

From Proto-West Germanic *hōdijan.

Verb

huoden

1. to heed, to protect
2. to care for, to tend [with genitive]

Inflection

Conjugation of huoden (weak class 1)

infinitive	huoden
indicative	present	past
1st person singular	huodo, huodon	huodida
2nd person singular	huodis, huodist	huodidos
3rd person singular	huodit	huodida
1st person plural	huoden	huodidun
2nd person plural	huodit	huodidut
3rd person plural	huodent	huodidun
subjunctive	present	past
1st person singular	huode	huodidi
2nd person singular	huodes, huodest	huodidis
3rd person singular	huode	huodidi
1st person plural	huoden	huodidin
2nd person plural	huodet	huodidit
3rd person plural	huoden	huodidin
imperative	present
singular	huodi
plural	huodit
participle	present	past
	huodendi	huodit, gihuodit

Descendants

• Middle Dutch: hoeden
  • Dutch: hoeden
    • Afrikaans: hoed

Further reading

• “huoden”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012