hyväntapain

Ingrian

Etymology

From hyvän (“of good”) +‎ tapain (“resembling”). Akin to Finnish hyvätapainen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhyʋænˌtɑpɑi̯ne/, [ˈhyʋænˌtɑpɑi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhyʋænˌtɑpɑi̯n/, [ˈhyʋænˌd̥ɑpˑɑi̯n]
• Rhymes: -ɑpɑi̯n
• Hyphenation: hy‧vän‧ta‧pain

Adjective

hyväntapain (comparative hyvätapaisemp)

1. well-mannered

Declension

Declension of hyväntapain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	hyväntapain	hyväntapaiset
genitive	hyväntapaisen	hyväntapaisiin
partitive	hyväntapaista, hyväntapaist	hyväntapaisia
illative	hyväntapaisee	hyväntapaisii
inessive	hyväntapaisees	hyväntapaisiis
elative	hyväntapaisest	hyväntapaisist
allative	hyväntapaiselle	hyväntapaisille
adessive	hyväntapaiseel	hyväntapaisiil
ablative	hyväntapaiselt	hyväntapaisilt
translative	hyväntapaiseks	hyväntapaisiks
essive	hyväntapaisenna, hyväntapaiseen	hyväntapaisinna, hyväntapaisiin
exessive1)	hyväntapaisent	hyväntapaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 572