ihmelliin

Ingrian

Etymology

From ihme (“wonder”) +‎ -lliin. Akin to Finnish ihmeellinen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈihmelːine/, [ˈihməlʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈihmelːiːn/, [ˈihme̞lʲːiːn]
• Rhymes: -ine, -ihmelːiːn
• Hyphenation: ih‧mel‧liin

Adjective

ihmelliin (comparative ihmellisemp)

1. amazing, wonderful

Declension

Declension of ihmelliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	ihmelliin	ihmelliset
genitive	ihmellisen	ihmellissiin
partitive	ihmellistä, ihmellist	ihmellissiä
illative	ihmellissee	ihmellissii
inessive	ihmellises	ihmellisis
elative	ihmellisest	ihmellisist
allative	ihmelliselle	ihmellisille
adessive	ihmellisel	ihmellisil
ablative	ihmelliselt	ihmellisilt
translative	ihmelliseks	ihmellisiks
essive	ihmellisennä, ihmellisseen	ihmellisinnä, ihmellissiin
exessive1)	ihmellisent	ihmellisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• ihmekäs

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88