ilmansuunta
Finnish
editEtymology
editilman (“of air”) + suunta (“direction”). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.
Pronunciation
editNoun
editilmansuunta
Declension
editInflection of ilmansuunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ilmansuunta | ilmansuunnat | |
genitive | ilmansuunnan | ilmansuuntien | |
partitive | ilmansuuntaa | ilmansuuntia | |
illative | ilmansuuntaan | ilmansuuntiin | |
singular | plural | ||
nominative | ilmansuunta | ilmansuunnat | |
accusative | nom. | ilmansuunta | ilmansuunnat |
gen. | ilmansuunnan | ||
genitive | ilmansuunnan | ilmansuuntien ilmansuuntain rare | |
partitive | ilmansuuntaa | ilmansuuntia | |
inessive | ilmansuunnassa | ilmansuunnissa | |
elative | ilmansuunnasta | ilmansuunnista | |
illative | ilmansuuntaan | ilmansuuntiin | |
adessive | ilmansuunnalla | ilmansuunnilla | |
ablative | ilmansuunnalta | ilmansuunnilta | |
allative | ilmansuunnalle | ilmansuunnille | |
essive | ilmansuuntana | ilmansuuntina | |
translative | ilmansuunnaksi | ilmansuunniksi | |
abessive | ilmansuunnatta | ilmansuunnitta | |
instructive | — | ilmansuunnin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Hyponyms
editDerived terms
editcompounds
Further reading
edit- “ilmansuunta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02