FinnishEdit

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *itä, from Proto-Uralic *itä- (to appear). Related to itää.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈitæ/, [ˈit̪æ]
  • Rhymes: -itæ
  • Syllabification: i‧tä

NounEdit

itä

  1. east, one of the cardinal points of the compass
  2. (first part in compounds) east, eastern
    itäosathe eastern part
    Itä-Suomieastern Finland
  3. East, the Orient

DeclensionEdit

Inflection of itä (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative itä idät
genitive idän itien
partitive itää itiä
illative itään itiin
singular plural
nominative itä idät
accusative nom. itä idät
gen. idän
genitive idän itien
itäinrare
partitive itää itiä
inessive idässä idissä
elative idästä idistä
illative itään itiin
adessive idällä idillä
ablative idältä idiltä
allative idälle idille
essive itänä itinä
translative idäksi idiksi
instructive idin
abessive idättä idittä
comitative itineen
Possessive forms of itä (type koira)
possessor singular plural
1st person itäni itämme
2nd person itäsi itänne
3rd person itänsä

AntonymsEdit

Derived termsEdit

CompoundsEdit

Related termsEdit

Cardinal Directions

luode pohjoinen koillinen
länsi   itä
lounas etelä kaakko

See alsoEdit

AnagramsEdit


IngrianEdit

NounEdit

itä

  1. east

VoticEdit

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *itä.

NounEdit

itä (genitive iää, partitive [please provide])

  1. east

InflectionEdit

This noun needs an inflection-table template.

ReferencesEdit

  • "itä" in Vadja keele sõnaraamat