imperatiivinen

Finnish

Etymology

imperatiivi +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimperɑtiːʋinen/, [ˈimpe̞rɑˌt̪iːʋine̞n]
• Rhymes: -iːʋinen
• Syllabification^(key): im‧pe‧ra‧tii‧vi‧nen

Adjective

imperatiivinen (comparative imperatiivisempi, superlative imperatiivisin)

1. (grammar) imperative (of or relating to the imperative mood)

Declension

Inflection of imperatiivinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		imperatiivinen	imperatiiviset
genitive		imperatiivisen	imperatiivisten imperatiivisien
partitive		imperatiivista	imperatiivisia
illative		imperatiiviseen	imperatiivisiin
		singular	plural
nominative		imperatiivinen	imperatiiviset
accusative	nom.	imperatiivinen	imperatiiviset
	gen.	imperatiivisen
genitive		imperatiivisen	imperatiivisten imperatiivisien
partitive		imperatiivista	imperatiivisia
inessive		imperatiivisessa	imperatiivisissa
elative		imperatiivisesta	imperatiivisista
illative		imperatiiviseen	imperatiivisiin
adessive		imperatiivisella	imperatiivisilla
ablative		imperatiiviselta	imperatiivisilta
allative		imperatiiviselle	imperatiivisille
essive		imperatiivisena	imperatiivisina
translative		imperatiiviseksi	imperatiivisiksi
instructive		—	imperatiivisin
abessive		imperatiivisetta	imperatiivisitta
comitative		—	imperatiivisine

Possessive forms of imperatiivinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	imperatiiviseni	imperatiivisemme
2nd person	imperatiivisesi	imperatiivisenne
3rd person	imperatiivisensa