intoilla

Finnish

Etymology

From into +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈintoi̯lːɑˣ/, [ˈin̪t̪o̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -intoilːɑ
• Syllabification^(key): in‧toil‧la

Verb

intoilla

1. (intransitive) to be enthusiastic (about = elative)

Conjugation

Inflection of intoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intoilen	en intoile	1st sing.	olen intoillut	en ole intoillut
2nd sing.		intoilet	et intoile	2nd sing.	olet intoillut	et ole intoillut
3rd sing.		intoilee	ei intoile	3rd sing.	on intoillut	ei ole intoillut
1st plur.		intoilemme	emme intoile	1st plur.	olemme intoilleet	emme ole intoilleet
2nd plur.		intoilette	ette intoile	2nd plur.	olette intoilleet	ette ole intoilleet
3rd plur.		intoilevat	eivät intoile	3rd plur.	ovat intoilleet	eivät ole intoilleet
passive		intoillaan	ei intoilla	passive	on intoiltu	ei ole intoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intoilin	en intoillut	1st sing.	olin intoillut	en ollut intoillut
2nd sing.		intoilit	et intoillut	2nd sing.	olit intoillut	et ollut intoillut
3rd sing.		intoili	ei intoillut	3rd sing.	oli intoillut	ei ollut intoillut
1st plur.		intoilimme	emme intoilleet	1st plur.	olimme intoilleet	emme olleet intoilleet
2nd plur.		intoilitte	ette intoilleet	2nd plur.	olitte intoilleet	ette olleet intoilleet
3rd plur.		intoilivat	eivät intoilleet	3rd plur.	olivat intoilleet	eivät olleet intoilleet
passive		intoiltiin	ei intoiltu	passive	oli intoiltu	ei ollut intoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intoilisin	en intoilisi	1st sing.	olisin intoillut	en olisi intoillut
2nd sing.		intoilisit	et intoilisi	2nd sing.	olisit intoillut	et olisi intoillut
3rd sing.		intoilisi	ei intoilisi	3rd sing.	olisi intoillut	ei olisi intoillut
1st plur.		intoilisimme	emme intoilisi	1st plur.	olisimme intoilleet	emme olisi intoilleet
2nd plur.		intoilisitte	ette intoilisi	2nd plur.	olisitte intoilleet	ette olisi intoilleet
3rd plur.		intoilisivat	eivät intoilisi	3rd plur.	olisivat intoilleet	eivät olisi intoilleet
passive		intoiltaisiin	ei intoiltaisi	passive	olisi intoiltu	ei olisi intoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		intoile	älä intoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		intoilkoon	älköön intoilko	3rd sing.	olkoon intoillut	älköön olko intoillut
1st plur.		intoilkaamme	älkäämme intoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		intoilkaa	älkää intoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		intoilkoot	älkööt intoilko	3rd plur.	olkoot intoilleet	älkööt olko intoilleet
passive		intoiltakoon	älköön intoiltako	passive	olkoon intoiltu	älköön olko intoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intoillen	en intoille	1st sing.	lienen intoillut	en liene intoillut
2nd sing.		intoillet	et intoille	2nd sing.	lienet intoillut	et liene intoillut
3rd sing.		intoillee	ei intoille	3rd sing.	lienee intoillut	ei liene intoillut
1st plur.		intoillemme	emme intoille	1st plur.	lienemme intoilleet	emme liene intoilleet
2nd plur.		intoillette	ette intoille	2nd plur.	lienette intoilleet	ette liene intoilleet
3rd plur.		intoillevat	eivät intoille	3rd plur.	lienevät intoilleet	eivät liene intoilleet
passive		intoiltaneen	ei intoiltane	passive	lienee intoiltu	ei liene intoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		intoilla		present	intoileva	intoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st intoillakseni intoillaksemme 2nd intoillaksesi intoillaksenne 3rd intoillakseen intoillaksensa		past	intoillut	intoiltu
2nd	inessive2	intoillessa	intoiltaessa	agent3	intoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st intoillessani intoillessamme 2nd intoillessasi intoillessanne 3rd intoillessaan intoillessansa		negative	intoilematon
	instructive	intoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	intoilemassa	—
	elative	intoilemasta	—
	illative	intoilemaan	—
	adessive	intoilemalla	—
	abessive	intoilematta	—
	instructive	intoileman	intoiltaman
4th4	verbal noun	intoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st intoilemaisillani intoilemaisillamme 2nd intoilemaisillasi intoilemaisillanne 3rd intoilemaisillaan intoilemaisillansa

Derived terms

• intoilija
• intoilu

 

Further reading

• “intoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02