irrota

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirːotɑˣ/, [ˈirːo̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -irːotɑ
• Syllabification^(key): ir‧ro‧ta

Etymology 1

irto- (“detached, separate, loose”) +‎ -ta

Verb

irrota

1. (intransitive) to come off, come loose, detach, separate, loosen
   1. (aerospace) to lift off

Conjugation

Inflection of irrota (Kotus type 74*K/katketa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtoan	en irtoa	1st sing.	olen irronnut	en ole irronnut
2nd sing.		irtoat	et irtoa	2nd sing.	olet irronnut	et ole irronnut
3rd sing.		irtoaa	ei irtoa	3rd sing.	on irronnut	ei ole irronnut
1st plur.		irtoamme	emme irtoa	1st plur.	olemme irronneet	emme ole irronneet
2nd plur.		irtoatte	ette irtoa	2nd plur.	olette irronneet	ette ole irronneet
3rd plur.		irtoavat	eivät irtoa	3rd plur.	ovat irronneet	eivät ole irronneet
passive		irrotaan	ei irrota	passive	on irrottu	ei ole irrottu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtosin	en irronnut	1st sing.	olin irronnut	en ollut irronnut
2nd sing.		irtosit	et irronnut	2nd sing.	olit irronnut	et ollut irronnut
3rd sing.		irtosi	ei irronnut	3rd sing.	oli irronnut	ei ollut irronnut
1st plur.		irtosimme	emme irronneet	1st plur.	olimme irronneet	emme olleet irronneet
2nd plur.		irtositte	ette irronneet	2nd plur.	olitte irronneet	ette olleet irronneet
3rd plur.		irtosivat	eivät irronneet	3rd plur.	olivat irronneet	eivät olleet irronneet
passive		irrottiin	ei irrottu	passive	oli irrottu	ei ollut irrottu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtoaisin irtoisin	en irtoaisi en irtoisi	1st sing.	olisin irronnut	en olisi irronnut
2nd sing.		irtoaisit irtoisit	et irtoaisi et irtoisi	2nd sing.	olisit irronnut	et olisi irronnut
3rd sing.		irtoaisi irtoisi	ei irtoaisi ei irtoisi	3rd sing.	olisi irronnut	ei olisi irronnut
1st plur.		irtoaisimme irtoisimme	emme irtoaisi emme irtoisi	1st plur.	olisimme irronneet	emme olisi irronneet
2nd plur.		irtoaisitte irtoisitte	ette irtoaisi ette irtoisi	2nd plur.	olisitte irronneet	ette olisi irronneet
3rd plur.		irtoaisivat irtoisivat	eivät irtoaisi eivät irtoisi	3rd plur.	olisivat irronneet	eivät olisi irronneet
passive		irrottaisiin	ei irrottaisi	passive	olisi irrottu	ei olisi irrottu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irtoa	älä irtoa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irrotkoon	älköön irrotko	3rd sing.	olkoon irronnut	älköön olko irronnut
1st plur.		irrotkaamme	älkäämme irrotko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irrotkaa	älkää irrotko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irrotkoot	älkööt irrotko	3rd plur.	olkoot irronneet	älkööt olko irronneet
passive		irrottakoon	älköön irrottako	passive	olkoon irrottu	älköön olko irrottu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irronnen	en irronne	1st sing.	lienen irronnut	en liene irronnut
2nd sing.		irronnet	et irronne	2nd sing.	lienet irronnut	et liene irronnut
3rd sing.		irronnee	ei irronne	3rd sing.	lienee irronnut	ei liene irronnut
1st plur.		irronnemme	emme irronne	1st plur.	lienemme irronneet	emme liene irronneet
2nd plur.		irronnette	ette irronne	2nd plur.	lienette irronneet	ette liene irronneet
3rd plur.		irronnevat	eivät irronne	3rd plur.	lienevät irronneet	eivät liene irronneet
passive		irrottaneen	ei irrottane	passive	lienee irrottu	ei liene irrottu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irrota		present	irtoava	irrottava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrotakseni irrotaksemme 2nd irrotaksesi irrotaksenne 3rd irrotakseen irrotaksensa		past	irronnut	irrottu
2nd	inessive2	irrotessa	irrottaessa	agent3	irtoama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrotessani irrotessamme 2nd irrotessasi irrotessanne 3rd irrotessaan irrotessansa		negative	irtoamaton
	instructive	irroten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	irtoamassa	—
	elative	irtoamasta	—
	illative	irtoamaan	—
	adessive	irtoamalla	—
	abessive	irtoamatta	—
	instructive	irtoaman	irrottaman
4th4	verbal noun	irtoaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtoamaisillani irtoamaisillamme 2nd irtoamaisillasi irtoamaisillanne 3rd irtoamaisillaan irtoamaisillansa

Derived terms

• irrottaa
• irtoaminen

 

Further reading

• “irrota”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

irrota

1. inflection of irrottaa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• rotari