kehnokkain

Ingrian

Etymology

From kehno (“thin; bad”) +‎ -kkain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkehnokːɑi̯ne/, [ˈke̞hnŏ̞kːəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkehnokːɑi̯n/, [ˈke̞hno̞kːɑi̯n]
• Rhymes: -ehnokːɑi̯n
• Hyphenation: keh‧nok‧kain

Adjective

kehnokkain (comparative kehnokkaisemp)

1. diminutive of kehno

Declension

Declension of kehnokkain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kehnokkain	kehnokkaiset
genitive	kehnokkaisen	kehnokkaisiin
partitive	kehnokkaista, kehnokkaist	kehnokkaisia
illative	kehnokkaisee	kehnokkaisii
inessive	kehnokkaisees	kehnokkaisiis
elative	kehnokkaisest	kehnokkaisist
allative	kehnokkaiselle	kehnokkaisille
adessive	kehnokkaiseel	kehnokkaisiil
ablative	kehnokkaiselt	kehnokkaisilt
translative	kehnokkaiseks	kehnokkaisiks
essive	kehnokkaisenna, kehnokkaiseen	kehnokkaisinna, kehnokkaisiin
exessive1)	kehnokkaisent	kehnokkaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 150