kiitta

Ingrian

Kiitta.

Etymology

Borrowed from Russian кит (kit).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkiːtːɑ/, [ˈkiːtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkiːtːɑ/, [ˈkiːtːɑ]
• Rhymes: -iːtː, -iːtːɑ
• Hyphenation: kiit‧ta

Noun

kiitta

1. whale
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 54:

     Kiitat (kuva 47) ovat samoi suuremmat kaikist nykyisist elokkaist.

     Whales (image 47) are the biggest of all modern animals.

Declension

Declension of kiitta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	kiitta	kiitat
genitive	kiitan	kiittoin
partitive	kiittaa	kiittoja
illative	kiittaa	kiittoi
inessive	kiitaas	kiitois
elative	kiitast	kiitoist
allative	kiitalle	kiitoille
adessive	kiitaal	kiitoil
ablative	kiitalt	kiitoilt
translative	kiitaks	kiitoiks
essive	kiittanna, kiittaan	kiittoinna, kiittoin
exessive1)	kiittant	kiittoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.