kimpaantuminen

Finnish

Etymology

kimpaantua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkimpɑːntuminen/, [ˈk̟impɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): kim‧paan‧tu‧mi‧nen

Noun

kimpaantuminen

1. verbal noun of kimpaantua
   1. getting suddenly angry

Declension

Inflection of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kimpaantuminen	kimpaantumiset
genitive		kimpaantumisen	kimpaantumisten kimpaantumisien
partitive		kimpaantumista	kimpaantumisia
illative		kimpaantumiseen	kimpaantumisiin
		singular	plural
nominative		kimpaantuminen	kimpaantumiset
accusative	nom.	kimpaantuminen	kimpaantumiset
	gen.	kimpaantumisen
genitive		kimpaantumisen	kimpaantumisten kimpaantumisien
partitive		kimpaantumista	kimpaantumisia
inessive		kimpaantumisessa	kimpaantumisissa
elative		kimpaantumisesta	kimpaantumisista
illative		kimpaantumiseen	kimpaantumisiin
adessive		kimpaantumisella	kimpaantumisilla
ablative		kimpaantumiselta	kimpaantumisilta
allative		kimpaantumiselle	kimpaantumisille
essive		kimpaantumisena	kimpaantumisina
translative		kimpaantumiseksi	kimpaantumisiksi
abessive		kimpaantumisetta	kimpaantumisitta
instructive		—	kimpaantumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kimpaantumiseni kimpaantumiseni accusative nom. kimpaantumiseni kimpaantumiseni gen. kimpaantumiseni genitive kimpaantumiseni kimpaantumisteni kimpaantumisieni partitive kimpaantumistani kimpaantumisiani inessive kimpaantumisessani kimpaantumisissani elative kimpaantumisestani kimpaantumisistani illative kimpaantumiseeni kimpaantumisiini adessive kimpaantumisellani kimpaantumisillani ablative kimpaantumiseltani kimpaantumisiltani allative kimpaantumiselleni kimpaantumisilleni essive kimpaantumisenani kimpaantumisinani translative kimpaantumisekseni kimpaantumisikseni abessive kimpaantumisettani kimpaantumisittani instructive — — comitative — kimpaantumisineni second-person singular possessor singular plural nominative kimpaantumisesi kimpaantumisesi accusative nom. kimpaantumisesi kimpaantumisesi gen. kimpaantumisesi genitive kimpaantumisesi kimpaantumistesi kimpaantumisiesi partitive kimpaantumistasi kimpaantumisiasi inessive kimpaantumisessasi kimpaantumisissasi elative kimpaantumisestasi kimpaantumisistasi illative kimpaantumiseesi kimpaantumisiisi adessive kimpaantumisellasi kimpaantumisillasi ablative kimpaantumiseltasi kimpaantumisiltasi allative kimpaantumisellesi kimpaantumisillesi essive kimpaantumisenasi kimpaantumisinasi translative kimpaantumiseksesi kimpaantumisiksesi abessive kimpaantumisettasi kimpaantumisittasi instructive — — comitative — kimpaantumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kimpaantumisemme kimpaantumisemme accusative nom. kimpaantumisemme kimpaantumisemme gen. kimpaantumisemme genitive kimpaantumisemme kimpaantumistemme kimpaantumisiemme partitive kimpaantumistamme kimpaantumisiamme inessive kimpaantumisessamme kimpaantumisissamme elative kimpaantumisestamme kimpaantumisistamme illative kimpaantumiseemme kimpaantumisiimme adessive kimpaantumisellamme kimpaantumisillamme ablative kimpaantumiseltamme kimpaantumisiltamme allative kimpaantumisellemme kimpaantumisillemme essive kimpaantumisenamme kimpaantumisinamme translative kimpaantumiseksemme kimpaantumisiksemme abessive kimpaantumisettamme kimpaantumisittamme instructive — — comitative — kimpaantumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kimpaantumisenne kimpaantumisenne accusative nom. kimpaantumisenne kimpaantumisenne gen. kimpaantumisenne genitive kimpaantumisenne kimpaantumistenne kimpaantumisienne partitive kimpaantumistanne kimpaantumisianne inessive kimpaantumisessanne kimpaantumisissanne elative kimpaantumisestanne kimpaantumisistanne illative kimpaantumiseenne kimpaantumisiinne adessive kimpaantumisellanne kimpaantumisillanne ablative kimpaantumiseltanne kimpaantumisiltanne allative kimpaantumisellenne kimpaantumisillenne essive kimpaantumisenanne kimpaantumisinanne translative kimpaantumiseksenne kimpaantumisiksenne abessive kimpaantumisettanne kimpaantumisittanne instructive — — comitative — kimpaantumisinenne third-person possessor singular plural nominative kimpaantumisensa kimpaantumisensa accusative nom. kimpaantumisensa kimpaantumisensa gen. kimpaantumisensa genitive kimpaantumisensa kimpaantumistensa kimpaantumisiensa partitive kimpaantumistaan kimpaantumistansa kimpaantumisiaan kimpaantumisiansa inessive kimpaantumisessaan kimpaantumisessansa kimpaantumisissaan kimpaantumisissansa elative kimpaantumisestaan kimpaantumisestansa kimpaantumisistaan kimpaantumisistansa illative kimpaantumiseensa kimpaantumisiinsa adessive kimpaantumisellaan kimpaantumisellansa kimpaantumisillaan kimpaantumisillansa ablative kimpaantumiseltaan kimpaantumiseltansa kimpaantumisiltaan kimpaantumisiltansa allative kimpaantumiselleen kimpaantumisellensa kimpaantumisilleen kimpaantumisillensa essive kimpaantumisenaan kimpaantumisenansa kimpaantumisinaan kimpaantumisinansa translative kimpaantumisekseen kimpaantumiseksensa kimpaantumisikseen kimpaantumisiksensa abessive kimpaantumisettaan kimpaantumisettansa kimpaantumisittaan kimpaantumisittansa instructive — — comitative — kimpaantumisineen kimpaantumisinensa