koiruin

Ingrian

Etymology

From koirus (“prank”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkoi̯rui̯ne/, [ˈko̞i̯rŭi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkoi̯rui̯n/, [ˈko̞i̯rui̯n]
• Rhymes: -oi̯rui̯n
• Hyphenation: koi‧ruin

Noun

koiruin

1. joker (someone who jokes a lot)

Declension

Declension of koiruin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	koiruin	koiruiset
genitive	koiruisen	koiruisiin
partitive	koiruista, koiruist	koiruisia
illative	koiruisee	koiruisii
inessive	koiruisees	koiruisiis
elative	koiruisest	koiruisist
allative	koiruiselle	koiruisille
adessive	koiruiseel	koiruisiil
ablative	koiruiselt	koiruisilt
translative	koiruiseks	koiruisiks
essive	koiruisenna, koiruiseen	koiruisinna, koiruisiin
exessive1)	koiruisent	koiruisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 184