kolkata

See also: Kolkata

Finnish

Etymology

Onomatopoeic; compare Estonian kolkima, Karelian kolkata, Ludian kolkettada

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkolkɑtɑˣ/, [ˈko̞lkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -olkɑtɑ
• Syllabification^(key): kol‧ka‧ta

Verb

kolkata

1. (transitive) to knock out (to render someone unconscious)
2. (transitive) to knock down (to hit or knock something, usually intentionally, so that it falls)
3. (intransitive) to clank, clatter (used to describe a clattering sound, e.g. such as made by a train travelling over the spots where there's a space between the successive rails)

   Juna kolkkasi kohti itää pimenevässä illassa.

   The train clattered towards the east amidst the darkening night.

Conjugation

Inflection of kolkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolkkaan	en kolkkaa	1st sing.	olen kolkannut	en ole kolkannut
2nd sing.		kolkkaat	et kolkkaa	2nd sing.	olet kolkannut	et ole kolkannut
3rd sing.		kolkkaa	ei kolkkaa	3rd sing.	on kolkannut	ei ole kolkannut
1st plur.		kolkkaamme	emme kolkkaa	1st plur.	olemme kolkanneet	emme ole kolkanneet
2nd plur.		kolkkaatte	ette kolkkaa	2nd plur.	olette kolkanneet	ette ole kolkanneet
3rd plur.		kolkkaavat	eivät kolkkaa	3rd plur.	ovat kolkanneet	eivät ole kolkanneet
passive		kolkataan	ei kolkata	passive	on kolkattu	ei ole kolkattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolkkasin	en kolkannut	1st sing.	olin kolkannut	en ollut kolkannut
2nd sing.		kolkkasit	et kolkannut	2nd sing.	olit kolkannut	et ollut kolkannut
3rd sing.		kolkkasi	ei kolkannut	3rd sing.	oli kolkannut	ei ollut kolkannut
1st plur.		kolkkasimme	emme kolkanneet	1st plur.	olimme kolkanneet	emme olleet kolkanneet
2nd plur.		kolkkasitte	ette kolkanneet	2nd plur.	olitte kolkanneet	ette olleet kolkanneet
3rd plur.		kolkkasivat	eivät kolkanneet	3rd plur.	olivat kolkanneet	eivät olleet kolkanneet
passive		kolkattiin	ei kolkattu	passive	oli kolkattu	ei ollut kolkattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolkkaisin	en kolkkaisi	1st sing.	olisin kolkannut	en olisi kolkannut
2nd sing.		kolkkaisit	et kolkkaisi	2nd sing.	olisit kolkannut	et olisi kolkannut
3rd sing.		kolkkaisi	ei kolkkaisi	3rd sing.	olisi kolkannut	ei olisi kolkannut
1st plur.		kolkkaisimme	emme kolkkaisi	1st plur.	olisimme kolkanneet	emme olisi kolkanneet
2nd plur.		kolkkaisitte	ette kolkkaisi	2nd plur.	olisitte kolkanneet	ette olisi kolkanneet
3rd plur.		kolkkaisivat	eivät kolkkaisi	3rd plur.	olisivat kolkanneet	eivät olisi kolkanneet
passive		kolkattaisiin	ei kolkattaisi	passive	olisi kolkattu	ei olisi kolkattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kolkkaa	älä kolkkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kolkatkoon	älköön kolkatko	3rd sing.	olkoon kolkannut	älköön olko kolkannut
1st plur.		kolkatkaamme	älkäämme kolkatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kolkatkaa	älkää kolkatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kolkatkoot	älkööt kolkatko	3rd plur.	olkoot kolkanneet	älkööt olko kolkanneet
passive		kolkattakoon	älköön kolkattako	passive	olkoon kolkattu	älköön olko kolkattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolkannen	en kolkanne	1st sing.	lienen kolkannut	en liene kolkannut
2nd sing.		kolkannet	et kolkanne	2nd sing.	lienet kolkannut	et liene kolkannut
3rd sing.		kolkannee	ei kolkanne	3rd sing.	lienee kolkannut	ei liene kolkannut
1st plur.		kolkannemme	emme kolkanne	1st plur.	lienemme kolkanneet	emme liene kolkanneet
2nd plur.		kolkannette	ette kolkanne	2nd plur.	lienette kolkanneet	ette liene kolkanneet
3rd plur.		kolkannevat	eivät kolkanne	3rd plur.	lienevät kolkanneet	eivät liene kolkanneet
passive		kolkattaneen	ei kolkattane	passive	lienee kolkattu	ei liene kolkattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kolkata		present	kolkkaava	kolkattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolkatakseni kolkataksemme 2nd kolkataksesi kolkataksenne 3rd kolkatakseen kolkataksensa		past	kolkannut	kolkattu
2nd	inessive2	kolkatessa	kolkattaessa	agent3	kolkkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolkatessani kolkatessamme 2nd kolkatessasi kolkatessanne 3rd kolkatessaan kolkatessansa		negative	kolkkaamaton
	instructive	kolkaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kolkkaamassa	—
	elative	kolkkaamasta	—
	illative	kolkkaamaan	—
	adessive	kolkkaamalla	—
	abessive	kolkkaamatta	—
	instructive	kolkkaaman	kolkattaman
4th4	verbal noun	kolkkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolkkaamaisillani kolkkaamaisillamme 2nd kolkkaamaisillasi kolkkaamaisillanne 3rd kolkkaamaisillaan kolkkaamaisillansa

Synonyms

• (to knock down): kaataa
• (to clatter): kolistaa, kolistella, kolkuttaa, kolkutella

Derived terms

• kolke
• kolkuttaa

 

Related terms

• kolista
• kolkka

Further reading

• “kolkata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02