krinkeli

Ingrian

Krinkeli.

Etymology

Ultimately from Middle Low German kringel. Compare Finnish rinkeli.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkriŋkeli/, [ˈkriŋke̞lʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkriŋkeli/, [ˈkriŋɡ̊e̞lʲi]
• Rhymes: -iŋkelʲ, -iŋkeli
• Hyphenation: krin‧ke‧li

Noun

krinkeli

1. pretzel

Declension

Declension of krinkeli (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	krinkeli	krinkelit
genitive	krinkelin	krinkeliin, krinkelilöin
partitive	krinkeliä	krinkelijä, krinkelilöjä
illative	krinkelii	krinkelii, krinkelilöihe
inessive	krinkeliis	krinkeliis, krinkelilöis
elative	krinkelist	krinkeliist, krinkelilöist
allative	krinkelille	krinkeliille, krinkelilöille
adessive	krinkeliil	krinkeliil, krinkelilöil
ablative	krinkelilt	krinkeliilt, krinkelilöilt
translative	krinkeliks	krinkeliiks, krinkelilöiks
essive	krinkelinnä, krinkeliin	krinkeliinnä, krinkelilöinnä, krinkeliin, krinkelilöin
exessive1)	krinkelint	krinkeliint, krinkelilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 206