kukkohanhi

Ingrian

Etymology

From kukko (“rooster”) +‎ hanhi (“goose”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkukːoˌhɑni/, [ˈkukːŏ̞ˌhɑni]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkukːoi̯ˌhɑnhi/, [ˈkukːo̞i̯ˌhɑnhi]
• Rhymes: -ɑni, -ɑnhi
• Hyphenation: kuk‧ko‧han‧hi

Noun

kukkohanhi

1. male goose

Declension

Declension of kukkohanhi (type 5/lehti, no gradation)
	singular	plural
nominative	kukkohanhi	kukkohanhet
genitive	kukkohanhen	kukkohanhiin, kukkohanhiloin
partitive	kukkohanhia	kukkohanhija, kukkohanhiloja
illative	kukkohanhee	kukkohanhii, kukkohanhiloihe
inessive	kukkohanhees	kukkohanhiis, kukkohanhilois
elative	kukkohanhest	kukkohanhist, kukkohanhiloist
allative	kukkohanhelle	kukkohanhille, kukkohanhiloille
adessive	kukkohanheel	kukkohanhiil, kukkohanhiloil
ablative	kukkohanhelt	kukkohanhilt, kukkohanhiloilt
translative	kukkohanheks	kukkohanhiks, kukkohanhiloiks
essive	kukkohanhenna, kukkohanheen	kukkohanhinna, kukkohanhiloinna, kukkohanhiin, kukkohanhiloin
exessive1)	kukkohanhent	kukkohanhint, kukkohanhiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215