kulkemus

Ingrian

Etymology

From kulkia (“to travel”) +‎ -mus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkulkemus/, [ˈkuɫkəmŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkulkemus/, [ˈkuɫkˌe̞muʒ̥]
• Rhymes: -ulkemus, -emus
• Hyphenation: kul‧ke‧mus

Noun

kulkemus

1. travelling

Declension

Declension of kulkemus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	kulkemus	kulkemukset
genitive	kulkemuksen	kulkemuksiin
partitive	kulkemusta, kulkemust	kulkemuksia
illative	kulkemuksee	kulkemuksii
inessive	kulkemuksees	kulkemuksiis
elative	kulkemuksest	kulkemuksist
allative	kulkemukselle	kulkemuksille
adessive	kulkemukseel	kulkemuksiil
ablative	kulkemukselt	kulkemuksilt
translative	kulkemukseks	kulkemuksiks
essive	kulkemuksenna, kulkemukseen	kulkemuksinna, kulkemuksiin
exessive1)	kulkemuksent	kulkemuksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216